Nyt ottaa päähän, mutta eipä tälle mitään voi. Tuossa muutamaa päivää sitten kun olin kirjottamassa ficciä, kone tilttasi ja tyhmänä sit sammutin sen, kuten yleensä (ikävä kyllä) tehdään. Mutta eipä enää auennukaan kone kunnolla, ja koko päivän (ja yön) kestäneen yrityksen jälkeen kone antoi vaihtoehtona vaan totaalisen palauttamisen tehdaskuntoon. Sinne  katosi kuvat, musiikit, sims-tallennukset ja kaikki ladatut. (Muistakaa ihmiset tehdä varmuuskopioita, minä en tehnyt, yhyy!)

Oon kamalan pahoillani että näin kävi, koska itteenikin ottaa päähän jos näkee legacyjä jotka syystä tai toisesta loppuu lyhyeen. Toki tuskin ketään ketuttaa niin paljon ku miua, vuoden vanha kone ja argh :'( Annan tän blogin olla täällä jonkun aikaa ennen ku poistan, turha näin lyhyttä lc:tä on säilyttää. Varmasti alotan uuden LC:n tai muun haasteen julkaisun netissä, kunhan saan ladattuja takas ja muutenkin asiat reilaan.

Vain yks plussa tässä on, kone (läppäri) toimii ku unelma ku kaikki kakka poistu... Mutta pitäkää tyypit huolta koneistanne! :D

Linkit tähään legacyyn voi poistaa, ja tulen vielä blogeihinne kertomaan asiasta.

Anteeksi ja kiitos.

Neljäs osa on täällä, viimein. Piti tulla jo aikasemmin mutta sairastuin yhtäkkiä kuumeflunssaan ja oon ollu vuoteen pohjalla jo monta päivää. Ajan kuluksi oon pelannu Simssiä (pelaan siis kannettavalla), mutten ole jaksanu kirjotella tänne. Nyt pakotin itseni jaksamaan ettei peluu-vaihe karkaisi kamalasti kirjoitus-vaihetta pidemmälle. Ihan tämän sairastamisen takia osat on nyt vähän lyhyempiä ja kuvapainotteisempia.

Korvaavat ihot vaihtuu parissa seuraavassa osassa aika tiuhaan, mutta olen jo löytänyt ''ne oikeat''.

Viime osa loppui kun Toivo sekoili tontin laidalla. Toivo on kummallinen poika, hiukan epävakaa. Kun Aino odotti Toivoa, raskaus oli ihanteellinen ja tarpeet laski ihan normaalisti (siis aivan ku sim ei olis ollu raskaana) Aino ei edes oksentanu kertaakaan! Silti Toivo jäi perheessä taka-alalle. Poika-parka.

Ja hienoa että lukijatkin halusivat Uskon perilliseksi ^^ Pelissä molemmat pojat on jo aikuisia, ja Uskosta kasvoi ihan jonkun julkkiksen näkönen :D Oon miettiny ihan kamalasti että ketä se muistuttaa mutta en vaan saa päähäni xD No, se ei ole vielä tämän osan ''murheita''.


Tässä on Usko. Perheen kultapoika, kiltti ja hyvätapainen, joskin hiukan ahne poika. Mammonaa kun tavoittelee.


Koska Toivo teki jotain yksin pihalla, eikä Uskolla ollut mitään tekemistä, päätti hän lähteä käymään kaupungilla. Jos vaikka löytyisi kivoja tyttöjä?


Jonkun epäilyttävän kadun varrella oli vähemmän epäilyttävä putiikki. Ja sen pihalla breikkasi joku.

''Hei, cool, opetatko mullekin jotain?'' Usko huikkasi miehelle.

''JOU, käsi tästä viuh ja makee meininki!''


Uskon käsi ei kuitenkaan taipunut niin kuin breikkaaja opetti, ja hän päättikin siirtyä putiikin puolelle.


Sisällä oli kasvoiltaan kaunis tyttö, mutta Usko ei pitänyt tämän punaisista hiuksista. Nopeasti Usko osti muutamat korvikset ja päätti lähteä takaisin kotiin, suihkuun kun piti päästä.

''Ehkä ensi kerralla...'' Usko huokaisi.


Sillä aikaa kun Usko oli suihkussa, Toivolla oli jotain ilkeää mielessään, ainakin ilmeestä päätellen.

''Hullu kakara'' ohikulkeva vanhus mutisi ja kiristi tahtiaan.



Toivo olikin matkalla äitinsä luokse, selostamaan tälle nallen avulla kuinka tärkeää on olla kierrättämättä.


Suihkusta tullut Usko päätti hiukan vaihtaa vaatetusta.

On se niin ihana <3


Ainon kokkaamat herkkuruuat alkoivat pikkuhiljaa näkyä. Usko oli nimittäin talossa ainut, joka piti kunnostaan huolta. Lisäksi Ainon syntymäpäivät olisivat ihan juuri ja hän halusi aloittaa vanhuudenpäivät timmissä kunnossa.

''Usko, väistys pois sieltä, minunkin on aika pumpata rautaa'' Aino huusi.


Aino huhki melkein itsensä puhki.


Sillä aikaa leikkisä Usko pelleili ammeessa.


Sotkuista Rikiä sai olla koko ajan pesemässä.

''Onko se nyt niin hienoa kieriä omissa jätköksissä?!'' Usko ihmetteli.


Ainon treenaus tuotti toivottua tulosta...


...mutta pian Toivo joutui samaan rääkkiin. Aino päättikin että olisi aika vähentää juustopastan määrää.


Taavi säikähti vaimoaan nähdessään tämän ilkosillaan...


...ja leikki lehtikasoilla keskellä talvea.


Viimein koitti Ainon syntymäpäivä, ja Taavi päätti tilata tälle syntymäpäivälahjan.


Taavi palkkasi siivoojan, jotta vanhenevan Ainon ei tarvitsisi raataa kotona, vaan voisi keskittyä uraansa. Siivoojalla oli jokin varsin erikoinen nimi, jota en nyt tähän hätään muista :D



Samana päivänä molemmat pojat toivat koulusta kotiin tytön, jotka ilmeistä päätelleen olivat hyvin väsyneitä :D Ylempänä Uskon tuoma Ruusa, ja alempata Toivon tuoma Artemis (oikeesti näillle nimille saa joskus repeillä pahasti xD Artemis...)


Usko halusi testata uutta meikkipöytää, joka taloon oli ostettu.

''Ruusa, käviskö pieni muuttumisleikki?''

''Toki'' Ruusa suostui ja istui penkille.


Ja hyvinhän Usko osasi tytön meikata ja kauniin kampauksenkin teki.


Taavi kävi yläkerrassa osoittamassa mielipiteensä Ruusasta. Ei isälle tunnu kelpaavan ketkään tytöt joihin Usko oli silmänsä iskenyt.


Ruusaankin Taavi ihastui samantien, tosin vain yhden salaman verran.


''Tiedätkös, olet kaunein olento joka on tässä huoneessa koskaan vieraillut'' Usko sanoi Ruusalle, joka oli tietenkin sulaa vahaa Uskon komeiden silmien loistaessa.


Kesken flirttailun Usko tunsi kylmiä väreitä pitkin selkäpiitään. Aivan, siivooja leikki japanilaista kauhuelokuva-tyttöä (ainahan niillä on niskat miten sattuu xD)


Sillä aikaa kun nuoret olivat yläkerrassa, Aino oli saanut kakun leivottua ja huusi kaikki paikalle.



Ainosta kuoriutui vallan suloinen mummeli, niin suloinen ettei mitään muutoksia tarvinnut tehdä.


Sillä välin Usko koki pahimman painajaisensa.

''Call me'' Ruusa kujersi...


Taaville. Myös uuden hiustyylin saanut Artemis tuijotti timmiä Taavia varsin pitkään... Molemmat tytöt kuitenkin päättivät samantien lähteä, koska oli jo varsin myöhä.

Haha, Artemis... xD Yks vitsi koko tyttö.




Arki jatkui normaaliin tahtiin. Kukaan ei huomioinut Toivoa, ja Usko pysyi komeana kuin itse seksikkyyden jumala.


Taavinkin syntymäpäivät alkoivat lähestyä, ja huolet painoivat miestä niin että työnteon taso laski huomattavasti. Siitä seurasikin ennen pitkään potkut.


Taavi purki vanhuudenpelkoaan flirttailemassa itseään huomattavasti nuoremmalle siivoojalle silloin kun Aino oli töissä. Flirttailua pidemmälle Taavi ei kuitenkaan koskaan mennyt, rakastihan hän vaimoaan kovasti.




Toivo oli keksinyt aivan uuden tavan purkaa yksinäisyyttä ja turhautumistaan.


Vain yhteiset hetket Uskon kanssa pitivät Toivoa järjissään. Pojilla oli tapana tehdä läksyjä yhdessä, vaikka Toivo vihasi niin läksyjä kuin kouluakin.


Toivon epäonneksi Taavi oli kuitenkin päättänyt järjestää molemmat poikansa yksityiskouluun.

''Yksi rehtori kiitos''


Koska rehtoriin piti tehdä hyvä vaikutus, aloitettiin talossa kunnon suursiivous. Tässä on torakkatorjuntaa ala Aino...


Pian rehtori saapuikin kylään, ja Taavi meni avaamaan oven, Ainon laittaessa ruokaa.


Taavi teki suuren vaikutuksen rehtoriin esittämällä sormennielentää, ja tunnelma oli katossa!


Esityksen jälkeen nautittiin Ainon kokkaama ahven-ateria, jonka jälkeen pisteitä olikin kertynyt jo 109. Rehtori kiitti ja toivotti pojat tervetulleiksi yksityiskouluun.

''Huomenna nähdään''


Usko piti yhteyttä Ruusaan, vaikkei unohtanutkaan miten epämiellyttävästi tämä oli katsellut hänen isäänsä. Eräänä iltana Usko soitti Ruusalle mielessään jokin muu kuin tavanomainen jutustelu.

''Kuule, karattaisko salaa kaupungille bilettämään?'' Usko puhui puhelimeen mahdollisimman hiljaisella äänellä.

''Siistiä! Tuun hakee sua yhdeltä!'' Ruusa hihkui ja sulki luurin.


Toivo oli kuitenkin kuullut veljensä aikeet ja veti tämän kylpyhuoneeseen.

''Meidän piti katsoa elokuvaa yhdessä tänä iltana! Etkai tosissas aio karata sen Ruusan kanssa?'' Toivo kysyi surullisena.

''Älähän nyt veliseni, katsotaan huomenna vaikka kymmenen elokuvaa! Älä jooko kerro isälle tai äidille?''Usko lohdutti veljeään.


''Okei, huomenna kymmenen kertaa Amelie! Lupaa!'' Toivo vannotti.

''Eh?? No... hyvä on'' Usko myöntyi ja muiskautti pusun rakkalle veljelleen.

Ahhahahaa... xD En vaan totu tohon että sisarukset voi pussata toistaan. Ite en ikinä pussais omaa veljeä xD Mut hei, on toi aika söpistä ^.^


Pian saapui Ruusa lumisateen saattelemana. Usko hiipi kyytiin ja nuoret huristivat Belladonna-pukaman villiin yöhön.

Todellisuudessa poukamat nuoret kokoontuivat iltaisin taidemuseon taakse paistamaan makkaraa. Ja keskustelemaan taiteen vaikutuksesta politiikkaan ja globalisoituvaan yhteiskuntajärjestelmään.


Seuraavana aamuna pihaan karautti poliisi. Oliko Usko ollut näin pitkään poissa ja jäänyt poliisin kynsiin?


Ei sentään. Usko oli hiippaillut neljältä yöllä kenenkään huomaamatta sänkyynsä. Poliisi sen sijaan tuli hakemaan Rikiä, joka nälkää näkevänä ja silmin nähden kuihtuneena tallusti poliisiautoon. Aino kun vahingossa lähti koiran kanssa lenkille juuri kun tuli viimeinen varoitus ruokkia koira...



Taaville Rikin lähtö oli kova paikka, koska hän itse oli ostanut tuon hassun karvaturrin lahjana pojilleen.

''Riki, näemme vielä jonain päivänä! Lupaan sen!'' Mies nyyhkytti poliisiauton vierellä, samalla kun poliisitäti meni sättimään Toivoa.

Mitä pahaa Toivo on kaikille tehnyt!? Yhyy... =( Usko ja Toivo oli ainuut jotka jakso jotenkin huolehtia Rikistä D:


Rikin pois hakeminen ei ollut Taavin ainut murhe. Ollessaan juuri Ainon luona purkamassa sydäntään, tunsi hän luitaa alkavan kolottaa. Viidella sekunnissa oli hän saanut uuden, huomattavasti entistä harmaamman ulkomuodon.

''Voi ei, tänään oli minun syntymäpäiväni!'' Kuinka saatoin unohtaa?!''

Eikä Taavin päivä siitä paremmaksi muuttunut...


...sillä tämä herra päätti tulla pitkästä aikaa visiitille.

Kuinka sujuu Heinon ja Ainon kohtaaminen? Mitä Taavi tästä tuumii.

Seuraavassa osassa myös poikiemme kasvu aikuisiksi! Säilyykö Uskon komeus, millaisiin vaatteisiin kasvaa Toivomme?

Ja kuka on tuo neitonen joka kasvaa Uskon mukana...?

No niin, kolmas osa on täällä :D Ihanaa että tänne on näin nopeasti löytynyt lukijoita, ja vielä ihanampaa että kaikki kommentit on olleet positiivisia ;o Edellisen luvun jälkeen olen saanut itselleni Matkoilla lisärin, sekä Teinien kamasetin. Ja tietenkin ison kasan ladattavia, niitä nyt tulee latailtua koko ajan lisää :D

Ennen luvun aloitusta kerron pari juttua minun tavasta pelata LC:tä;

-Noudatan sääntöjä melko tarkkaan ja pelaamista helpottavat koodit on täysin pois suljettuja. Edes keskenmenon uhatessa en käyttänyt maxmotivesia. Sisustuskoodit on eri asia, ja joitakin koodeja käytän tarinan kerronnassa helpottamaan.

-Teen päätöksiä Simien ajatusten mukaan. Esim. puolison valinnassa salamat/yhteensopivuus vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin ulkonäkö. Lisäksi latasin korvaavat valmiskasvot joten ihan hirveän kamalan kauhean näköisiä valmissimejä ei enää pitäisi ilmestyä (vaikken kovin nirso ole ollut muutenkaan)

-Simin tyylin määrää pitkälle vaatteet joihin se kasvaa. Harvoin jätän ''kasvu-vaatteita'', mutta yritän pitää tyylin suht.koht. samana. Tällä yritän välttää sitä ettei aina tulisi niitä ah-niin-ihana, toinen toistaan samanlaisia simejä. Yritän korostaa persoonallisuutta. Simin persoonaan vaikuttaa sen oma käytös ja esim. yllättävät sattumat. Muistaako joku edellisestä osasta että Toivolle jäi se nukke käteen...? Se vaikuttaa Toivoon, aivan varmasti... *salamyhkäistä itkunaurua*

-Miulla on vaatenaulakkohack josta saa ilmaisia vaatteita, mutta olen sopinut itseni kanssa että sitä saa käyttää vasta kun perheen varat on vakiintunu. Tässä osassa naulakko tulee käyttöön samalla kun talo laajenee.

No niin, eiköhän viimein jatketa seuraavaan osaan:


Toivo oli hyvin kiintynyt nukkeensa eikä kukaan voinut sitä häneltä riistää. Aino ja Taavi kyllä kovasti yrittivät, mutta turhaan.


Edes lastenhoitaja ei saanut Toivoa luopumaan rakkaasta nukestaan.

''Mitähän sinustakin isona kasvaa...'' hoitaja päivitteli asettaessaan Toivoa lattialle, vain voidakseen nostaa hänet takaisin kehtoon, josta takaisin lattialle, josta takaisin... Kyllä, hän sai potkut samana päivänä.


Uskon ensimmäinen koulupäivä poiki todistukseen vain seiskan.

''Isille tätä ei parane näyttää''


Aino alennettiin töissä, koska oli lähettänyt väärän oppilaan tiede-kilpailuun. Hän oli kuitenkin ylpeä valinnastaan eikä katunut mitään! Saipahan lisäsyyn kohota opetusministeriksi, tiedekilpailut hän lakkauttaisi heti ensimmäisenä.


Huonomman palkan todellisuus iski kuitenkin pian kotiportailla.


Onneksi kiltti työtoveri pyydysti perhosia helpottamaan Ainon oloa.


Kuukaudet kuluivat ja Uskon ahkera opiskelu palkittiin kympillä!


''Iskä kato! Kymppi!''


''Jee...'' Taavi puuskahti ja taputti laimeasti. Usko ei kuitenkaan välittänyt isänsä laimeasta vastaanotosta. Hän nimittäin tiesi että tänään tapahtuisi jotain paljon jännempää.


Oli Toivon syntymäpäivä!

''Puhalla isukin kanssa, puuuuuh...'' Taavi sanoi puhalsi kynttilät Toivon puolesta.

''Koska minä puhalsin, saan myös toivoa!'' Taavi huudahti ja...


...heitti Toivon ilmaan.

''Toivon että luovut viimein tuosta älyttömästä nukesta, ja alat leikkia autoilla kuten poikien kuuluukin!''


Mutta eihän Toivo mihinkään nukestaan luopunut. Isänsä kiusaksi kasvoi oikein ''ihQn'' vaaleanpunaiseen pukuun.

''Mikä tätä lasta vaivaa...'' Taavi tuhisi päätään pudistaen.


Muutamaa viikkoa myöhemmin Taavi päätti etsiä itselleen uuden työpaikan, koska opetusuralla ei enää ylennyksiä tullut, vaikka taitoja sekä ystäviä oli enemmän kuin pyydettiin, ja mielialakin aina mahtava töihin lähtiessä. Koska Taavi oli juuri nähnyt teeveestä Parempi kuin Beckham- elokuvan, hän päätti ryhtyä kansainväliseksi jalkapalloilijaksi/seksi-ikoniksi. Ikävä kyllä uralla oli tarjolla vain maskotin paikka, mutta jostakin oli aloitettava.


Uusi ura vaati hyvää kuntoa joten Taavi päätti heti aloittaa.

''Yksi... *puuuuuuh* kaa-aaks... ei jaksa''


Sisällä Ainon työtoveri (joka tuli usein kylään), oli juuri vahingossa hajottanut keittiön lavuaarin. Hän juoksi nopeasti vessaan peittääkseen veden äänen jollain toisella lirinällä (eikä tuossa hänen ajatuksenjuoksussaan ole mitään järkeä...).


Hana oli pitkään rikki, kunnes Aino sen viimein korjasi. Talossa riittikin paljon korjattavaa, joka paikka oli rempallaan ja likaisia astioita joka paikassa.

''Voi kun olisi siivooja'' Aino haaveksi, mutta päätti ettei haluaisi mitään minimekkoa käyttävää punapäätä taloon hyörimään.


Toivo oli vallan suloinen lapsi, joka konttaili pitkin taloa eikä juuri koskaan kiukutellut. Hän oli yllättäen kadottanut nukkensa, ja sitä etsittiin kovasti tuloksetta. Viimein etsinnät päätettiin lopettaa, ja pojalle ostettiin nukkekoti.


Toivo leikkikin nukkekodilla lähes jatkuvasti, eikä tämä tuntunut surevan vanhan punamekkoisen lelunsa perään.



Vuodet kuluivat nopeasti vanhempien ahertaessa töissä. Toivon ura jumitti edelleen, mutta Ainolla alkoi nousukiito kohti opetusministerin virkaa. Stressi oli kuitenkin kova, ja monet iltapäivät vietettiin nukkuen, milloin missäkin sängyssä.


Toivo oli unohdettu lähes kokonaan, ja kaikkien tarpeellisten taitojen opettelu jäi hyvin viime tinkaan. Aino oli kuullut oppimista nopeuttavasta mahtimaidosta, ja kävikin sitä joltain pimeältä kujalta ostamassa. Maito toimi hyvin ja päivässä Toivo oppi kaiken tarpeellisen pottailua myöten.


Mutta taitojen opettelun jälkeen suloinen nappisilmä unohdettiin jälleen, vanhemmat olivat niin keskittyneitä töihinsä. Vain isoveikka yritti pitää Toivolle seuraa silloin tällöin.



Aino päätti että perheen pihalle hommattaisiin lampi, koska oli sellaista jo pitkään halunnut. Ikävä kyllä lammessa tuntui olevan vain yksi kala, ja tuon kalan Aino nimesi Monniseksi.

''Joku päivä makaat mahassani, rakas Monninen'' Aino hymyili yrittäessään kalastaa tuota söpöä, mutta viekasta kalaa.


Eikä Aino ollut ainut, joka intohimoisesti yritti kalastaa Monnista. Tuloksetta, tietenkin.


Taavin oli onnistunut yletä kerran, ja hän pääsi vaihtopenkille istumaan. Eräänä päivänä joukkueen tähtipelaaja oli hukannut polvitukensa, ja Taavi löysi sen. Palautuksen sijaan hän heitti sen menemään, toiveenaan päästä pelaamaan. Petos tietenkin paljastui ja se oli automaattisesti potkut.




Perhe oli tietenkin Taavin tukena, ja tämä piristyikin nopeasti.

''Onneksi minulla on sinut ja lapset, mitä tekisinkään ilman teitä?''


Illalla juhlittiin Toivon syntymäpäiviä, eikä murheelle jäänyt sijaa.

''Puhalla äidin kanssa Toivo, ja toivo jotain'' Aino sanoi ja puhalsi kynttilät sammuksiin.


Söpö poikahan se sieltä kasvoi, olisi aika aloittaa koulu!


Ensimmäinen päivä toi mukanaan (tietenkin) seiskan, mutta poika oli itsestään hyvin ylpeä.



Muillakin meni hyvin, Aino yleni omalla urallaan (eikö olisi jo aika hienommalle autolle??)
 ja Taavi omallaan, joka oli tällä kertaa tiede.


Eräänä päivänä, Ainon ollessa töissä ja lasten koulussa, päätti Taavi yllättää perheensä, vapaapäivää kun vietti. Taavin tiede-ura oli poikinut jo monta ylennystä ja rahaa alkoi olla enemmän kuin tarpeeksi.


''Yksi taksi, kiitos!''

''Jaa minne?''

''No tänne tietenkin!'' Taavi nauroi ja sulki puhelimen.


Taavin ympäripyöreistä ohjeista huolimatta taksi löysi perille ja kuskasi Taavin pieneen kivipuotiin.


Ei siellä kiviä myyty, mutta koko paikka oli murikoista rakennettu.

''Tälläinen Ainolle!'' Taavi kihersi ja kääntyi etsimään lahjaa pojille.


''Hmm...''


''Sinut ostan pojilleni!'' Taavi huudahti ja osoitti Riki-nimistä koiraa. Riki on sekarotuinen (omaa sekoitustani ;o), touhukas, melko seurallinen, hiukan hömelö mutta siisti ja kiltti uroskoira.


Koska Ainon ja lasten tuloon oli vielä muutama tunti, tarttui Taavi vasaraan ja laajensi taloa ylöspäin.

''Jos tästä ei perhe ylläty niin ei sitten mistään'' Taavi nauroi.


Ovelta suoraan katsottuna.


Ovelta viistosti oikealle (valkoinen ovi vie vanhempien makkariin)


Sohvalta ovelle päin (valkoinen ovi vie vessaan).


Yläkerta Uskon sängyltä katsottuna.


Sama toisin päin. Pojilla on myös pieni vessa, ovi työpöydän vieressä. Tässä tälläinen hyvin pieni ja tiivis esittely talosta.


Aino ja tuntematon ohikulkija kyllä hämmästyivät kovasti, mutta ihmettelivät taloa selin. Pojat eivät juuri taloa hämmästyneet...


...mutta koiraa senkin edestä.

''Ihanaa iskä, kiitos!'' pojat huusivat äidin ottaessa kuvaa.


Syksy teki tuloaan ja vesisade oli yleisin säätila mitä säämies lupasi. Aino oli tästä riemuissaan, ja kovaa vauhtia vanhenevaa naista lapsetti kovasti aina sateella.


Sateen jälkeen Aino kuitenkin katui lapsellisuuttaan ja luuttusi lammikot pois vastuuntuntoisena. Ehkä kukaan ei koskaan opettanut hänelle että maa imee veden? Aino raukka...

Joku kuitenkin keskeytti Ainon pihatalkoot...


Heino prkl! Senkin komistus painu vaimosi luo! Ja miksi pitää tervehtiä suutelemalla??


''Voi Aino, ota minut takaisin! Kaikki nämä vuodet olen ajatellut vain sinua!'' Heino henkäisi ja kaappasi Ainon syleilyyn.


''Mistä sinä höliset? Meillä ei ole ikinä ollutkaan mitään juttua! Pussailtiin yksi ilta ja that's it!'' Aino huusi Heinolle. ''Minä olen nyt onnellisesti naimisissa!''


Ainon ja Heinon riidellessä ulkona, Usko kasvoi komeaksi nuoreksi mieheksi. Ei hän välittänyt vaikkei edes kakkua saanut, muistettiin häntä sentään enemmän kuin Toivoa.


Ja ulkona riitely jatkui, mutta aihe oli vaihtunut matematikkaan.


Viikot kuluivat tavallista tahtia. Riki oli touhukas koira, muttei ymmärtänyt että haisunäädöistä kannattaisi pysyä kaukana.


Sanokaa terve perijälle! *ilkeää naurua!* Kasvoi noissa vaatteissa, ne muuttuu kyllä :D Perusjunnu. Sai tavoitteekseen mammonan. Hän on mieltynyt parfyymia ja juhlapukuja käyttäviin simeihin, mutten syty punaisesta tukasta. Kenties kyllästyny tuliseen hiuskuontaloonsa? Hetkinen, tämä kuva olisi pitänyt laittaa kaksi kuvaa aikaisemmin... No olkoot :D


Eräänä päivänä Usko toi koulusta mukanaan tämän mukavan oloisen tytön, Liisin.


Nuoret juttelivat rauhassa sohvalla, Ainon valmistaessa ruokaa koko porukalle.

''Kai sinä jäät syömään Liisi?'' Aino huusi keittiöstä.

''Voin mä jäädäkin'' Aino hihkaisi takaisin ja jatkoi jutustelua Uskon kanssa.


''Ja meillä koko suku työskentelee astronautteina. Isona mäkin menen kuuhun'' Liisi selitti ruokapöydässä.


''Astronautit on kaikki ihan pöhköjä, roskasakkia!'' Taavi tuhahti, ja alkoi väitellä aiheesta Liisin kanssa. Usko vain katsoi isäänsä nolona, Toivon joutuessa ruokailemaan yksin olohuoneessa.


Illemmalla nuoret siirtyivät pihalle juttelemaan.

''Anna anteeksi isäni, se nyt vaan on vähän tuollanen...'' Usko selitti nolona.


''Eikä sen puheilla ole mitään väliä, olen varma että sinusta tulisi maailman kaunein astronautti'' Usko jatkoi ja Liisi kikatti ihastuneena.


Pian Usko sai ensimmäisen suudelmansa, Monnisen seuratessa sivummalla.

Hei, voiko joku kertoa miten ne välianimaatiot saa pois, kuten sen ensisuudelman? Ne on nähty jo miljoona kertaa ja LC:n kannalta olis kivempi jos niitä ei olis. Tuokinhan on oikeasti jo toinen pusu kun siitä ekasta ei saannu kuvaa, kiitos sen ''uuh-leijutaan-ilmassa-ja-halataan-kuin-idiootit''-animaation takia -.-'


''Liisi, eikö alettaisi seurustella? Pidän sinusta kamalan paljon, haluan olla sinun rinnallasi'' Usko kuiskasi ujosti kuunvalossa (siirappia, anyone?)

''Usko... en voi. Isäsi... eh...'' Liisi torjui Uskon ja käveli pois.


''Liisi...'' Usko huokaisi surkeana, mutta päätti juosta tytön perään.

''LIISI, odota!''


''Olemmehan vielä ystäviä?'' Usko kysyi hengästyneenä saatuaan tytön kiinni.

''Totta kai'' Liisi hymyili ja lähti pois, myöhä jo kun oli.


Sydän särkyneenä Usko meni vessaan muokkaamaan hiuksiaan.

''Odota vain Liisi, näet vielä mitä menetit...'' hän sihisi.

p.s k-o-m-e-a !!! Huomasin ettei miulla ole paljoa ladattuja hiuksia miehille, mutta tilanne korjaantui tämän osan jälkeen.


Perhe-elämä jatkui melko normaalina...


...joskin satunnaisesti lastenhoitaja ilmaantui paikalle, vaikka sopimus oli sanottu irti.


Ainon ja Uskon rakkaus kukoisti, ja Heino oli jättänyt Ainon rauhaan.


Usko oli hyvin innostunut maalaamisesta ja oli todella hyvä siinnä. Hän päätti aloittaa perinteen, jossa talon perijästä maalattaisiin aina kuva. Hän piti kunnian maalata äitinsä, tietämättä että joku päivä hänestäkin maalattaisiin kuva samalla tavalla.


Eräänä yönä Toivo tunsi outoa kutsumusta mennä tontin laidalla olevan suuren puun luokse. Siellä häntä odotti hutera pöytä, ja sen päällä syntymäpäiväkakku. Tosiaan, hän ajatteli, huomenna on minun syntymäpäiväni.



Toivo puhalsi kynttilät, haisteli hetken savua ja kääntyi puuta kohti.

''Tunnen outoa värinää...'' hän mutisi.

''Luihini koskee, kasvan, karvakin kasvaa, ihoni rasvaantuu, mikä on tämä tunne?'' Toivo ihmetteli, raukka kun ei ollut kuunnellut terveystiedon tunneilla.


*poks*

Toivo kasvoi hyvin söpöksi teinipojaksi, jolla oli äitinsä nöpönenä.

Asuna hällä oli se valmisvaatteiden viiminen, musta nahkatakkiviittamikälie :D


Nopeasti Toivo juoksi kylpyhuoneeseen ajelemaan jalkansa. Eihän nukeillakaan ollut karvaisia jalkoja, miksi hänellä pitäisi olla?

''Hmm, hiukseni voisin värjätä vaikka ruskeiksi, en kestä tätä punaista...'' Toivo ajatteli lilluessaan ammeessa.


''Näin sen pitää olla!''

Haha, ihanasti tulee hakaneula tuolta takamuksesta xD Toivo on muuten perhetavoitteinen, pitää ruskeista hiuksista ja loogisuudesta. Liikaa meikkimäärää hän ei siedä (vaikka itsekin vähän mustaa sipaisi silmiin) Luonne on 5-9-7-10-8


Aamulla perhe oli yllättynyt että Toivo oli jo kasvanut, muttei jaksanut kiinnittää siihen suuremmin huomiota. Veljelleen Toivo selitti yhä kaipaavansa aikaa jolloin sai tehdä tarpeensa pottaan.

''Mikä tuota vaivaa...'' Usko ajatteli ja lähti jatkamaan maalaamista.



Tässä vielä kunnon kuvat veljeksistä. Usko (alempi) on siis perijä, koska halusin niin :D Toivo on kyllä kamalan söpö mutta... ääh. En tiedä, Usko on muutenkin perheen lellikki. Jos ihan kamalaa vastarintaa ei ole niin hän on ja pysyy perijänä :D Jatkossa kyllä äänestetään...


Toivo vietti paljon aikaa puun luona, paikassa jossa oli kasvanut.


Hän oli jopa kyhännyt itselleen sinne pienen nuotion. Ehkä Toivo oli kiinnostunut retkeilystä, täytyy sanoa että poika tarvitsisi kunnon harrastuksen.

Mutta hetkinen, tuossa nuotiossa on jotain outoa...



MR. JÄNIS!!! Uskon lapsuuden lelu!


''Grrr...''

---

Kolmannen luvun loppu :D Miksi Toivo poltti Uskon vanhan lelun? Onko se ihan sekaisin?! Sen näkee sitten kun jatkoa tulee... Tähän loppuun vielä perhepotretti;

Toinen osa on täällä. Vähän lyhyempi kuin tuo ensimmäinen, kuten jatkossa tulee muutenkin olemaan, toivottavasti : DDD

Ennen tarinan jatkoa, otetaan kunnolla esittelyyn Taavi! ;o


Mainittakoon vielä että Taavi ja Aino ovat korviaan myöten rakastuneet <3

Sitten takaisin tarinaan;



Koska ensimmäinen raskaus oli päättynyt keskenmenoon, Anna oli hyvin masentunut ja lojui sängyssä päivät pitkät.


Taavikaan ei jaksanut tehdä juuri mitään muuta kuin käydä töissä ja laittaa ruokaa. Aino oli saanut töistä sairaslomaa toipuakseen masennuksesta.

''Ei tämä kyllä vetele'' Taavi ajatteli. ''Ei vielä saa luovuttaa''

Taavi kehitteli nopean suunnitelman, johon kaikessa yksinkertaisuudessa kuului hyvää kotiruokaa ja Ainolle puhuminen.


''Aino rakas'' Taavi aloitti kun pari oli syömässä Taavin bravuuriherkkua, lihavoileipää.

''Niin?'' Aino huokaisi.

''Emme saisi masentua näin nyt, vaan yrittää uudestaan. Kumpikin kuitenkin niin kovasti haluaa lasta! Hyrränkin ostin jo valmiiksi pienokaiselle'' Taavi päätti puheensa.

Aino oli samaa mieltä, ei saisi hieno hyrrä mennä hukkaan.

Ruuan jälkeen pari hetken kuherteli lämpimikseen, mutta siirtyi lopulta lakanoiden väliin...


Kun kertoja yritti päästä kurkistamaan touhua, Taavi työnsi hänet pois näyttäen kädessään olevaa sormusta.

''Tämä on vain-aviopareille-vyöhyke. Hus!''


Ulkosalla satoi sillä aikaa talven ensimmäinen kunnon hanki, talven ollessa kohta jo ohi.


Vasta muutama viikko ehti kulua, kun vauva jo ikävällä tavalla teki tietoa olemassa olostaan.

''Ei... ei... EI!'' Aino huusi kun supistukset alkoivat taas ennen kuin maha edes pystyyn pomppasi. ''MINUN VAUVAANI ETTE VIE!''


Eikä vauvaa kukaan onneksi vienytkään, vaan tapauksesta selvittiin säikähdyksellä. Mutta kiire oli Ainolla huolehtia itsestään ja tarpeistaan, jottei kuolema tulisi uudestaan kutsumaan pientä elämää.

''Tästä vauvasta en luovu'' Aino nyyhki väsyneenä, ennen kuin kävi takaisin vuoteen lepoon.



Nyt kun Aino oli taas raskaana, jäi Taavin tehtäväksi huolehtia aivan kaikesta. Tukkiutuneen pöntön avaaminen oli Taavin lempipuuhaa, mutta ruokapuolen hän hoiti usein vain tilaamalla pizzaa. Pizza oli ravitsevaa ja säilyi pitkään, ja olikin juuri sopivaa ruokaa raskauden aikana (varskinkin, kun Ainon raskaus osoittautui vaikeimmaksi mitä olen Sims-historiani aikana kokenut).


Aino kokeili palata pieneksi hetkeksi työelämään ennen raskauden etenemistä pidemmälle, sillä perheellä ei ollut kovinkaan paljoa rahaa. Mutta yhden päivan palkka oli pieni lohtu sen seurausten rinnalla...



Ennenaikaiset supistukset alkoivat taas, eikä Taavistakaan ollu avuksi, mies olis liian keskittynyt vaimonsa kauneuteen (sinä turha mies !) Onneksi säikähdyksellä selvittiin taas, mutta Ainosta tuli kyllä vuodepotilas seuraavaksi pariksi viikoksi. Toivo lapsen selviytymisestä oli pieni, ja vanhemmat alkoivat menettää uskoaan.



Taavi yritti entistä kovemmin pitää huolta huushollista, Ainon maatessa sängyllä.


Kului muutama kuukausi, ja raskaus alkoi viimein näkyä. Samalla Ainon tila hiukan rauhoittui, ja hän pääsi päivisin aina hetkeksi ylös sängystään.


Nuo hetket hän käytti hyväkseen lukemalla kirjaa lasten kasvatuksesta.


Eräänä yönä, Lempien jo ollessa nukkumassa, tämä tuntematon nuori nainen käveli sisään ja vei itsensä suoraan makuuhuoneeseen...


...vain näyttääkseen ettei tunne mitään vetoa Taavia kohtaan. Hetken hämmästelyn jälkeen pieni kurkkaus Taavin kaverilistaan paljasti naisen hänen ystäväkseen, mitä on kyllä vaikea uskoa tämän visiitin perusteella.


Ainon tila huononi taas, mutta kuukausien kuluessa raskaus eteni. Ainon levon keskeyttivät lähinnä Heinon satunnaiset soitot.

Ah, Heino! Huomasin muuten että hän onkin ihan miun ite tekemä hahmo xD Onneksi fiksu Aino hylkäsi tämän kuuman miehen, haluan noudattaa sääntöjä ainakin puolison hankinnassa.


Jos tämä ei ole maailmanlopun merkki, niin ei mikään.


''Siellä se minun pikku mussukkani kelluu, lämpimässä lapsivedessä. Ihanassa lämpimässä lasten vedessä!'' Taavi lässytti.

''Jooh...'' Aino katsoi miestään vähän huolissaan. Olisiko joutunut liian koville kotitöiden kanssa.

''Kuules Taavi! Synnytys alkaa jo olla lähellä, ja älysin vasta nyt ettemme ole vielä naimisissa. Annetaan tämän lapsen syntyä avioliiton sisällä ja hoidetaan viralliset toimenpiteet ilman hääjuhlia. Nyt. Heti'' Aino selitti, ja Taavi suostui, vaikka suuret juhlat olisikin halunnut.


''Otan sinut ja plää plää plää...''

''Joo samoin''

Näiden kauniiden sanojen saattelemina ei-enää-niin-nuori-pari rengasti itsensä toistamiseen, eikä hetkeäkään liian myöhään...


 Sillä synnytys alkoi samantien. Taavi oli silminnähden kauhuissaan/innoissaan.


Muutama ponnistus...


Ja maailmaan ponnahti kaunis sinislmäinen ja punatukkainen poikalapsi.

''Minun vauvani'' Aino kyynelehti onnessaan ''Minä uskoin sinuun koko ajan''


Taavikin heräsi tilanteen tasalle ja tuuletti kovaäänisesti.

''Uskoa elämään on taas, wohoo! Toivoa tulevasta! Jee, oon isipappa!''

''Uskoa...'' Aino mutisi ''Tietenkin!'' Aino riemastui ja nosti poikansa ilmaan.


''Olkoon nimesi Usko!''



Ensimmäinen vuosi kului hujauksessa, Aino ja Taavi suorastaan palvoivat esikoistaan. Ja tämä olikin erittäin iloinen ja hymyileväinen lapsi, sydän sulaa jo vaippaa vaihtaessa.


''Näitä on saatava lisää'' Aino tuumi hakiessaan Uskoa pesulle.


''Vaikka adoptoimalla, jos ei muuten''



Ja kukapa nyt ei näitä lisää haluaisi ♥


Ja samaa mieltä oli Taavikin, joka pikaisesti soitti adoptiotoimistoon.

''Yksi vauva kiitos''

''Ei tipu köyhä, tee ite'' kuului tyly vastaus, ja puhelu katkesi.


Onneksi yksikin vauva oli tarpeeksi toistaiseksi, ja äidin ja pojan välinen side syvenikin kovasti.


Niin kovasti, että sitä piti oikein juhlia.

Vai mitä se Aino tässä töräyttelee?


Sehän olikin pikku-Uskon syntymäpäivät.



Ja kuinka herttainen pikkupoika sieltä kasvoikaan! Isänsä kopio, paitsi äitinsä nenällä. Perijä-ainesta siis.


Aika kului taas kuin siivillä, kun Uskolle opetettiin elämän kannalta tärkeitä taitoja. Pienen muodonmuutoksen jälkeen pikku-Pullaposki oli entistä suloisempi (huomaa Taavin herkkupeppu ♥)

Usko on luonteeltaan 5-5-7-10-8, aivan ihana pikkumies!

Kuukaudet kuluivat taas kunnes...



*poing*
''Ohhoh...''


''Taavi, Taavi! Olen taas raskaana!'' Aino huusi onnessaan, mutta miehensä ei kuullut.


Oli nimittäin päivittäisen potta-taistelun aika.


Usko oli oppinut katsomaan iskää vetisin silmin, jolloin tiesi saavansa taas tehdä pisut housuun. Mikäs sen mukavampaa!


Mutta kun äiti oli kyseessä, teki Usko mitä tahansa tämä halusikin...


Ja isukille jäi sitten kaikki likainen työ.


Puhumaankin opettelu kävi kuin leikki äidin kanssa, ja pian Usko sanoikin ensimmäisen sanansa ''nalle''.


Ei sitä kyllä äidillekään jaksa aina kiltti olla.


Toinen raskaus oli Ainolla sujunut kuin unelma, ja synnytys läheni pelottavaa vauhtia. Nuorella parilla ei vieläkään ollut paljoa rahaa, ja tulevaisuus pelotti.

''Luuletko että pärjäämme'' Aino kyseli huolissaan vähän väliä.

''Totta kai pärjäämme, niin pitkään kun meillä on toisemme'' Taavilla oli aina tapana vastata, vaikka oli itsekin enemmän kuin huolissaan.


''Onneksi minulla on tuollainen ihana mies niinkuin sinä'' Aino huokaisi ja syleili Taavia pitkään.


''Mutta vauvat saavat tämän jälkeen riittää, ainakin vähäksi aikaa'' Aino sanoi parin lopetettua kuhertelun.

''Juu, katsotaan uudestaan sitten kun on enemmän varallisuutta'' Taavi myöntyi.

Tässä välissä perhetavoitteisen Ainon pelkoihin ilmestyi vauvan hankinta, mutta niin ilmestyi myös toiveisiin... Ota hänestä nyt sitten selvää'' Lisäksi se oli vielä raskaana! Eli kohta tulisi vauva kuitenkin -___-


Synnytys alkoi jo samana iltana.

''Ponnista! Hengitä!'' Taavi kannusti parhaansa mukaan.


Ja pian isukille jo vilkutti toinen kaunis poikalapsi, joka veljeään myötäillen nimettiin Toivoksi. Tämäkin peri vanhempiensä punaisen tukan, mitäs muutakaan.


Koska usko lähenteli jo lapsuuden leikkejä, piti Toivolle rakentaa oma pieni huone. Ja pieni se tosiaan oli, kun ei rahanpuutteessa parempaan ollut varaa.


Toivo olikin veljeään aktiivisempi vauvana, kun seisoi jo ilman tukea.

Ei ole hyvä pinnasänky, pitää poistaa jossain vaiheessa :D Testasin nyt vasta ekaa kertaa.


''Sinä vaihdat kakkavaipan!''

''Eipäs vaan SINÄ vaihdat kakkavaipan!''

''Sinäpäs!''

''Sinä!''

Onneksi vanhemmat ovat näin kamalan innoissaan Toivosta.


Mutta aikaa riitti Uskollekin, jonka synttäreitä taas pian vietettiin.


*puhallus*

''Onnea meidän neljä-vuotias!'' Äiti hihkui.


Ja poksahtaen kasvoi maailmaan komea koululainen!

*vauva-ihkutusta*

*taapero-ihkutusta*

Tähän päättyy toinen osa :D Tämä nyt oli tätä lapsien hankintaan, mutta kunhan nyt LC pääsee jaloilleen niin voin alkaa toteuttaa pääni kieroja ja vähemmän kieroja ideoita :D Voin sanoa että luvassa on vaikka mitä, patsi vauvagrilliä xD

kuvia 59

Nyt se alkaa! Legacy Lempi, uusin Legacyni, ja ensimmäinen joka KUNNOLLA pääsee nettiin (edelliselle kävi hiukan... huonosti). En ole vielä yhtään Legacya saanut vietyä loppuun, ja toivoisin julkisen LC:n antavan vähän potkua persuksiin. Jos lukijoita riittää niin perijöistä äänestetään ^o^ Jos eksyit lukemaan, kommentoi ihmeessä! Risut, ruusut, odotukset... Ladattavistakin saa kysyä, mutta perustiedot löytyy tuosta sivussa olevasta ''Minun The Sims 2''-laatikosta. Ai niin, ja en muuten laske LC-pisteitä, ehkä joskus toisessa Legacyssa, nyt haluan keskittyä enemmän tarinaan ja sukupolvien kasvattamiseen =)

Eiköhän laiteta kantaäiti esittelyyn ja aloiteta!


''Hei, minun nimeni on Aino Lempi. Elämäni on tähän mennessä ollut varsin tylsää ja tavallista, muutinkin pois kotoa suurten (lemmen-) seikkalujen toivossa. Aivan, ei minä näillä kiikareissä LINTUJA bongaile *virne*''

Aino Lempi

Luonteeltaan;
siisti 6
ujo 4
laiska 4
vakava 3
kiltti 8

Perhe-tavoitteinen,
haaveilee opetusministerin virasta.


Aino osti suurehkon tontin Belladonna-poukamasta, ja haaveili kotoisasta omakotitalosta. Ikävä kyllä asuntoa varten maastoa jouduttiin muokkailemaan, ja lopulta itse rakentamiseen jäi vain 4,800 simeleonia. Kovin suurta hökkeliä ei Aino sillä saanut pystyyn, mutta päätti että alku se olisi köyhäkin alku.
(Pelaan läppärillä ja pienempi tontti pyörii paremmpi. Tontti on siis hiukan perinteistä LC-tonttia pienempi)




Edes kunnon vessaa ei Ainolla ollut, vaan pienellä puoliseinällä eristettiin pytty ja suihku muusta huoneesta. Mutta ei viimeinkin yksin asuva Aino valittanut, taloa voisi rempata sitten kun omaisuutta kertyy, jos kertyy.
Seisoskellessaan pienellä terassillaan, muuta kaupunkia ihastellen, Aino havaitsi posti-tytön kävelevän kohti ja meni iloisena tervehtimään ensimmäistä tuttavuuttaan uudella paikkakunnalla.


''Hei, olen Aino Lempi, juuri muuttanut tänne''

''No moi moi, mie oon Kikka Lohela. En huomannukkaan et tällä tontilla oli rakennus *köh köh* hökkeli *köh köh*, joten jätin lehen tonne tontin laidalle. Sori'' Kikka sanoi hymyillen, ja Aino vastasi hymyyn, vaikka oli lähes varma että Kikka oli juuri vihjaillut jotankin hänen kotinsa koosta. Kiinnostus teiniä kohtaan lopahtikin nopesti, ja Aino päätti mieluummin pyydystellä perhosia kuin kuunnella vinoilua hökk... kodistaan.


''Täh, ei perhosia? Ei tämä nyt kyllä vetele...'' Aino ajatteli puoliääneen.

Aino vilkaisi taloaan ja huokaisi murheissaan. Kyllä siitä olisi saatava isompi! Töitä pitäisi muutenkin saada, jos mieli lisää neliöitä tai toteuttaa suuren lapsuudenhaaveensa; päästä itse opetusministeriksi! Aino oli vihannut koulunkäyntiä, ja päätti jo ala-asteella aikovansa isona muuttaa koko koulumaailman, sekä kostaa vanhoille opettajillensa.

''Ne idiootit, liioittelivat läksyjen merkitystä... jälki-istuntoa jos vähän näytti pojille että tytötkin osaa tapella...'' Aino mutisi, ja lähti samantien hakemaan tontin laidalla lojuvaa sanomalehteä, avointen työpaikka-ilmoitusten toivossa


''Kaupan kassa? Ehei! Stand up-koomikko? Ei todellakaan... Leikkikentän valvoja? No, ainut varteen otettava vaihtoehto. Ehkä sitä kautta voisin kavuta opettajaksi, ja lopulta itse opetusministeriksi!'' Aino kihersi ja sulki lehden tyytyväisenä. Nopealla soitolla Leikkikenttä OY:n puheenjohtajalle, pienellä flirtillä ja taitojensa liioittelulla Aino sai haluamansa paikan.


Nyt kun työpaikka oli hommattu, olisi aika suurille mies-seikkailuille. Teinivuosinaan Aino ei ollut seurustellut kuin muutaman hassun finninaaman kanssa, ja nyt kauniiksi naiseksi kasvaneena ja itsetietoisena hän halusi ottaa kiinni ne lemmenseikkailut, mistä oli jäännyt paitsi. Liian monta kertaa hän oli joutunut kuuntelemaan puhelimessa kun ystävät selostivat (turhan) yksityiskohtaisesti treffeistään milloin kenenkin uroon kanssa. Muuttoon oli kuulunut uusi, seksikkäämpi look, eikä Aino aikonut enää ujostella mies-seurassa.

Ensin täytyi kyllä asettua kunnolla aloilleen, mutta myöhemmin saisivat urhot varoa flirttailevaa kaunotarta...


Aloilleen asettumiseen sekä itsenäistymiseen kuului oman ruokansa valmistaminen. Kotitaloustunneilla kännykkään keskittynyt Aino ei juuri muuta osannut laittaa kuin voileipiä, joten voileipiä hän sitten laittoi!

''Kinkku sinne, kinkku tänne, joukkoon pikku possun jänne...'' Aino hyräili iloisena keittiönurkkauksessaan. Uusia reseptejä voisi opetella sitten kun leipiin kyllästyy, hän ajatteli. Samassa kuuluikin ovikellon ääni.


Naapurit olivat tulleet joukolla tervehtimään uutta asukasta. Tumma komistus oli Ilmari Pentutehdas, joka tunnettiin Belladonna-poukamassa kasvattamistaan koirista ja oudosta käytöksestään. Koiria rakastava Ilmari oli itse muuttanut sukunimensä, ja ihmiset lähestyivät häntä vain jos halusivat hankkia koiran. Toinen mies taasen oli Eemeli Haverinen, joka isänsä lailla tunnettiin lähinnä agressiivisen luonteensa takia. Kolmantena Ainoa tuli tervehtimään Valpuri Jalovainen, jonka vauvamaha ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Vaikka Aino halusikin tutustua mahdollisimman moniin miehiin, halusin hän kuitenkin eniten löytää sen oikean jonka kanssa perustaa perheen, ja katseli Valpuria hiukan kateellisena tätä tervehtiessään.


Aino olisi mielellään tehnyt kysellyt tulevasta vauvasta, mutta Ilmari tuijotti raskaana olevaa naista hiukan kummallisesti, ja hankaluuksia inhoava Aino päättikin kääntyä ensin Eemelin puoleen.


Hän tunsikin jo Haverisen katseen ikävästi niskassaan...


''Belladonna-poukama vaikuttaa oikein mukavalta paik...'' Aino aloitti keskustelun mutta Eemeli keskeytti hänet välittömästi.

''HAH, täynnä juoru-akkoja ja saastaisia kujia koko paikka! Rähjäiset mummot maleksii ruokkimassa orpokissoja, ja joka nurkan takana vaanii kulkukoira murisemassa! Muutenkin kaiken maailman hiippareita kiertää kaduilla...''

''Mutta en minä ole yhtään...'' Aino aloitti taas mutta Eemeli keskeytti taas.

''SINÄ muutit tänne tänään, minun sukuni on asunut täällä sukupolvien ajan. Tämä kasvukeskus kasvaisi aivan väärään suuntaan jollein minun perheeni pitäisi yllä edes jonkinlaista tasoa!''



Aino sai tarpeekseen omahyväisestä miehestä ja hyvästeli tämän, sekä kaikki muut, samantien. Heti kun naapurit olivat kadonneet näkyvistä, Aino kuuli takaansa iloista haukuntaa. Hän kääntyi katsomaan, ja näki takanaan kulkukoiran.

''No hei vaan siellä alhaalla!'' Aino nauroi ja kumartui silittämään karvaturria.

''Ethän sinä ole yhtään sellainen muriseva rakki, mitä Eemeli väitti. Et ole, et ole'' Aino puhui koiralle kuin vauvalle, ja toinen vain katsoi häntä suurillä silmillään iloisesti, ymmärtämättä sanaakaan.


Ainon leikkiessä uuden ystävänsä kanssa, viereen ilmesty täysin huomaamatta lenkkeilevä komistus, johon Aino päätti heti ''iskeä hampaansa''. Nopea esittely paljasti miehen Tapani Humppilaksi. Aino oli mielissään uudesta tuttavuudesta, mutta riemastui vielä enemmän kun mies sanoi kertovansa Ainosta ystävilleen, jotta Aino pääsisi mukaan kaupungin yöelämään.


''Mahtavaa!'' Aino huudahti iloisena ''Yöelämä, täältä tullaan!''

''Yeah, gimme five!'' Tapani nauroi ja yläfemman läiskähdys raikui tontilla.
Samaan aikaan Ainon takana hänen koira-ystävänsä oli löytänyt seuraa ohi kulkevasta nuorukaisesta. Poika kuiskasi koiralle jotain, jonka jälkeen se nopeasti ryntäsi sisälle Ainon taloon...


... repimään hänen sänkyään palasiksi.


''KOIRA! TÄNNE!'' Raivostunut Aino meuhkasi pihalta, eikä uskaltanut mennä sisälle kun koira testaili hampaitaan. Koira löntysteli Ainon luokse, tietämättä minkälaista läksytystä joutuisi kuulemaan.

''Tuhma koira, tuhma! Uskallakin enää tehdä noin uudestaan! Muuten päädyt leipäni väliin!'' Aino uhosi, mutta heltyi koiran katuvalle katseelle. Aino kääntyikin häntä lähestyvän teinin puoleen.


Äärimmäisen pelottavasti tekohymyään hymyillen Aino sanoi;

''Alahan painua siitä''

Sen jälkeen hän palasi takaisin sisälle, sillä Tapanikin oli jo aikoja sitten lähtenyt. Aino söi loppuun voileipänsä, joka ihme kyllä ei ollut pilaantunut sinä aikana jonka Aino oli viettänyt ulkona tutustumassa naapureihin, koiraan sekä Tapaniin.


Paremmasta ruuasta haaveillen Aino keskittyi katsomaan televisiosta kokkausohjelmia.


Puhelimen ääni keskeytti TV:n katselun. Soittaja oli Ainolle täysin tuntematon mummeli, Katri Forsberg. Soiton syy selvisi kuitenkin nopeasti, kun Katri kertoi kuulleensa Ainosta Tapanilta.

''Jos lähtisit meidän kanssa kaupungille?'' Katri kysyi langan toisessa päässä.

''Toki, aina yöelämä kotona nyhjäämisen voittaa!'' Aino huudahti ja toivoi samalla tapaavansa Tapanin uudestaan.

''Hienoa, taksi tulee ihan pian hakemaan sinua'' Katri vielä sanoi ennen kuin sulki puhelimen.

(Tässä vaiheessa kuvat suurenevat kuvapalvelimen vaihdon vuoksi. Älysin että vuodatuksen oma kuvatila loppuisi aikanaan turhan nopeasti)


Nopeasti taksi kurvasikin pihalle, ja jännittyneenä Aino hyppäsi kyytiin... Mihin taksi hänet veisikään?


Taksi ajoi keilamanian pihalle, ja clubille halajanut Aino oli hiukan pettynyt. Lisäksi Tapania ei näkynyt missään, ja seurueeseen kuului vain yksi mies.


Toisaalta, Aino ei ollut ikinä ennen keilannut, ja yritti kaikin tavoin nauttia olostaan.


Se tosin osoittautui välillä hiukan hankalaksi, kun kukaan ei halunnut totella kokemattoman Ainon keilaus-ohjeita.


Keilauksen jälkeen porukka päätti ruokailla...


...vaikka tarjoilija karmikin jokaisen selkäpiitä.


Jostain syystä kaikki odottivat rahattoman Ainon maksavan heidänkin ruokansa. Yksin syövää Ainoa alkoi nolottaa, ja hän päätti soittaa taksin hakemaan hänet kotiin.



Päästyään nukkumaan, päätti Katri ilmeisesti nälissään kostaa Ainolle tämän pihtailun ruokakustannuksissa, ja kävi keskellä yötä laittamassa Ainon television päälle...

''Herää siihen senkin pihi akka!'' Katri nauroi mielipuolisesti ja häipyi matkoihinsa. Uninen Aino nousi sammuttamaan töllön, ja painui samantien uudestaan vällyjen väliin, olihan seuraavana päivänä hänen enimmäinen työpäivänsä.


Herätessään Aino ehti vain juoda purkin tuntematonta litkua ennen kuin kimppakyyti jo tuli häntä hakemaan.
''Hyvää huomenta!'' Aino sanoi iloisesti kuskille istuutuessaan pelkääjän paikalle.

''Huomenta huomenta'' Kaunis, noin Ainon ikäinen nainen tervehti hymyillen ja painoi kaasua.

Työaika oli pitkä, ja sinä aikana Ainon ohi tuntui kävelevän turhan monta komeaa sulhasehdokasta.




Hilpeän oloinen Rollo käveli ohitse juuri, kun Aino tuli töistä, mutta tämän takana käveli vielä lupaavampi uros...


''Oh namnam!'' Aino vislasi ja mies katsoi tätä hämillään.

''Öh, olen Aino Lempi'' Aino kiirehti sanomaan miehelle ''Hauska tavata''

''Taavi Teerimäki'' mies sanoi ja tarttui Ainon ojentamaan käteen ''Ilo on minun puolellani'' Taavi jatkoi kohteliaan hymyn säestyksellä.

Aino oli niin miehen lumoissa, että unholaan vaipui hänen töistään tuoma Toni...


Jonka ''mahkut'' olivat muutenkin hyvin lähellä nollaa.




Pari vietti iltansa jutellen ja flirttaillen, mutta lopulta Ainon oli hyvästeltävä Taavi, sillä nukkumaan oli päästävä.

''Minä rakastan tätä kaupunkia!'' Aino hihkui iloisena, ja päätti soittaa Taaville heti kun mahdollisuus tulisi...


Vaan seuraavana päivänä töiden jälkeen ulkona odottikin aivan uusi komistus, Junnu Rissanen. Ylennyksen opettajan sijaiseksi saanut Aino unohti juhlia uutta virkaansa, sillä mies vei hänen ajatuksensa aivan toisaalle. Eikä se vielä mitään, mutta...


...pian ohi käveli kulmakunnan seksipommi, Heino Jouhila.


''Miksi maailmassa on näin paljon komeita miehiä?!'' Aino huusi hyvästeltyään nopeasti Rissasen.


Aino olikin heti Heinon kimpussa kuin vesikauhuinen iilimato...


...eikä mikään ihme, mies oli syötävän suloinen ja polttavan kuuma pakkaus!


Heino kuitenkin torjui Ainon heti, kun tämä yritti vähän päästä iholle.

''Anna vähän pusua komistus'' Aino kujersi, mutta Heino työnsi tämän pois.

''Ei käy, olen nimittäin...

 
''...naimisissa''


Ei VOI olla totta, Aino huusi päänsä sisällä! Tämänkö takia hän lähetti sen Rissasen kotiin?!

Ja pian sai Heinokin lähtöpassit, turha Ainon oli varattuun mieheen aikaansa tuhlata.



Viikot kuluivat ja Aino keskitti energiansa työhön ja taitojensa parantamiseen.

''Kerro kerro kuvastin, ken on maassa turhamaisin'' Aino flirttaili itselleen.

''Minä olen...'' hän huokaisi masentuneena. Miehet olivat lakanneet lenkkeilemästä hänen kotinsa ohi, sillä sana turhamaisesta miestennielijästä oli levinnyt. Lisäksi Ainosta tuntui kuin  hän olisi unohtanut jotain tärkeää...


Erään tavallisen työpäivän jälkeen Aino kuuli puhelimen soivan sisällä ja hän kiirehti vastaamaan.

''Aino puhelimessa''

''...''

''haloo?''

''... et koskaan soittanut'' tuttu ääni viimein huokaisi, ja Ainolla kesti hetken tajuta kuka soitti.

''Taavi!'' hän huudahti iloisena siitä, että mies vielä muisti hänet (sillä hän itse oli täysin unohtanut...) Aino muisti kuinka hyvin he olivat tulleet toimeen (kolme salamaa), ja kutsui miehen käymään.


Saapuessaan Taavi vilkutti varovasti Ainolle, mutta mies-seikkailuihin jo kyllästynyt Aino päätti olla tuhlaamatta aikaa,


vaan nappasi miehen heti halaukseen.

''Olen NIIN pahoillanu etten soittanut, on ollut... ööh... työkiireitä'' Aino valitteli ja risti sormensa ettei Taavi olisi kovin vihainen.


Ja eihän Taavi vihainen ollut, päin vastoin, hän oli hyvin iloinen Ainon kutsusta.

''Aino pieni, olet niin kaunis kuun valossa'' Taavi heitti ja Ainon polvet löivät loukkua. Pari oli kuin luotu toisilleen, ja Aino oli valintansa tehnyt.

Kertoja painaa päätään ja salaa toivoo Ainon lämmenneen enemmän Rissaselle. Mutta kolme salamaa voittaa kaksi, ja tämä Legacy kulkee Simien omien valintojen mukaan =)


''Taavi! Meillä on niin mukavaa yhdessä, mikset muttaisi tänne asumaan!'' Aino kiirehti syventämään suhdetta, mutta Taavilla oli vielä tervettä järkeä päässään.

''Tämä tulee kyllä nyt aivan liian nopeasti...'' Taavi selitti säikähtäneen näköisenä.

''Mitä, etkö sinä pidäkään minusta?'' Aino kysyi harmistuneena.


Taavi otti Ainon kädet omiinsa.

''Tiedät etten tarkoittanut sitä noin. Mutta anna minulle hiukan aikaa miettiä asiaa'' Taavi sanoi eikä Ainon auttanut muuta kuin myöntyä. Oli jo myöhäkin, ja nopean suukon saattelemana Taavin täytyi suunnata kotiinsa. Hän kuitenkin lupasi soittaa Ainolle mahdollisimman pian.


Muutaman päivän Aino odotteli puhelua,


Kunnes Taavi viimein soitti ja tuli käymään.


Pienen muhinointi-hetken jälkeen Taavi nappasi Ainon itsevarmasti syleilyyn.

''Kulta, olen miettinyt ehdotustasi. Olemme tunteneet vasta pienen hetken, mutta tiedän että sinun täytyy olla se oikea! En ole koskaan tuntenut näin ketään toista kohtaan''


''Siksi muutan mielelläni luoksesi asumaan!'' Taavi lopetti ja Ainon ilme kirkastui.

''Ihanaa!''

Niin Taavi muutti Ainon luokse, tuoden mukanaan 12,000 simeleonia ja rekkalastoittain rakkautta.


Rahat käytettiin tietenkin suurimmmaksi osaksi remonttiin, jolla saatiin rakennettua tuoreelle avoparille mukava kaksio. Aika kului rakastuneilla nopeasti, ja ennenkuin he huomasivatkaan, oli syksy vaihtunut talveksi. Vaikka eipä ihme kun eivät huomanneet, oli tulossa taas ilmeisesti harvinaisen lumeton talvi...


''Kuule rakas,'' Aino aloitti eräänä aivan tavallisena lauantai-aamuna ''on jotain jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa''

Taavi käänsi katseensa hämmästyneenä Ainoon.



''Etkös tulisi minulle mieheksi ihan virallisesti?'' Aino kysyi ja kaivoi taskustaan sormusrasian pöydälle.

''Voi kulta!'' Taavi huudahdi onnellisena ''Olen miettinyt aivan samaa jo jonkin aikaa! Totta kai minä tulen''


Illalla tuore kihlapari kömpi sängylle kiehnäämään, molemmat onnensa kukkuloilla.

(huomaa Taavin uusi tukka :D)


Eikä se kuhertelu toki siihen jäänyt.

Yöllä Aino heräsi vielä onnellisena katsomaan sormusta sormessaan

''Oli elämäni paras päätös muuttaa tänne...'' hän vielä mutisi hymyillen, ennen kuin vajosi taas uneen, ensilumen alkaessa hiljaa leijailla makuuhuoneeseen.

(niinpä niin, unohtui se katto rakentaa loppuun... xD No, hiljaiset remonttimiehet korjasivat tilanteen rakastavaisten nukkuessa)


Viikot vierivät taas, ja eräänä aamuna Taavi innostui puhumaan lapsista.

''Jos meillä olisi poika, ostaisin sille sellaisen  värikkään lentokoneen. Jos taas tyttö niin...'' Taavi selitti mutta yhtäkkiä Ainolla alkoi kesken kaiken vatsassa kiertää ja kaartaa...


...ja nopeasti oli vessaan juostava oksentamaan.


''Ohhoh, taidatkin olla raskaana'' Taavi kihersi hymyillen tiskatessaan pois aamupalan astioita.

''Turpa kiinni...'' Aino mongersi ja päästi uutta lastia pöntöön... Salaa hän oli kuitenkin äärettömän iloinen asiasta, lapsi oli jo pitkään kuulunut hänen haaveisiinsa.


Juuri paljastunut raskaus ei kuitenkaan estänyt Ainoa avaamasta tukkiutunutta pönttöä, ja puuha oli hänestä sen verran mukavaa, että päätikin kaiken mekaanisen näpertelyn ja virittelyn olevan hänen uusi lempiharrastuksensa.



Nälkäinen Aino alkoi pian taas voida pahoin,


mutta tällä kertaa hän tunsi että kyse oli jostain erilaisesta.

''Supistuksia?!'' Aino kiljaisi kauhuissaan.

''Vauva, minun vauvani! Taavi auta nyt jumalautaaAAAAH!'' hän karjui mutta liian myöhään...



...keskenmeno oli väistämätön.

''Vauvani! Minun rakas vauvani! Yhyyy!'' Aino parkui lohduttomasti. ''Miksi juuri minä, miksi minun vauvani, byhyy!''




Taavi yritti lohduttomana halata rakastaan, mutta tämä oli liian järkyttynyt.

''Anna minun olla, yhyy'' Aino nyyhkytti, ja alkoi itkeä yhä vuolaammin.

Alle vuodessa hän oli totauttanut suuria toiveitaan, mutta samalla kokenut pahimman pelkonsa, menettänyt oman lapsensa.



Tähän surulliseen yhteiskuvaan päättyy ensimmäinen osa. Voi Aino parkaa, ihan tuli surku pelatessa. Harvoin on keskenmenoa miulle pelatessa tullut, ja että pitikin sattua heti tämän legacyn ekan raskauden kohdalla =( Mutta toivottavasti myöteisemmän tuulet puhaltaa jatkossa...

Jos nyt eksyit tämän lukemaan, kommentoi ihmeessä! ;-* Seuraava luku on luvassa... piakkoin.

Kuvia 83