No niin, kolmas osa on täällä :D Ihanaa että tänne on näin nopeasti löytynyt lukijoita, ja vielä ihanampaa että kaikki kommentit on olleet positiivisia ;o Edellisen luvun jälkeen olen saanut itselleni Matkoilla lisärin, sekä Teinien kamasetin. Ja tietenkin ison kasan ladattavia, niitä nyt tulee latailtua koko ajan lisää :D

Ennen luvun aloitusta kerron pari juttua minun tavasta pelata LC:tä;

-Noudatan sääntöjä melko tarkkaan ja pelaamista helpottavat koodit on täysin pois suljettuja. Edes keskenmenon uhatessa en käyttänyt maxmotivesia. Sisustuskoodit on eri asia, ja joitakin koodeja käytän tarinan kerronnassa helpottamaan.

-Teen päätöksiä Simien ajatusten mukaan. Esim. puolison valinnassa salamat/yhteensopivuus vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin ulkonäkö. Lisäksi latasin korvaavat valmiskasvot joten ihan hirveän kamalan kauhean näköisiä valmissimejä ei enää pitäisi ilmestyä (vaikken kovin nirso ole ollut muutenkaan)

-Simin tyylin määrää pitkälle vaatteet joihin se kasvaa. Harvoin jätän ''kasvu-vaatteita'', mutta yritän pitää tyylin suht.koht. samana. Tällä yritän välttää sitä ettei aina tulisi niitä ah-niin-ihana, toinen toistaan samanlaisia simejä. Yritän korostaa persoonallisuutta. Simin persoonaan vaikuttaa sen oma käytös ja esim. yllättävät sattumat. Muistaako joku edellisestä osasta että Toivolle jäi se nukke käteen...? Se vaikuttaa Toivoon, aivan varmasti... *salamyhkäistä itkunaurua*

-Miulla on vaatenaulakkohack josta saa ilmaisia vaatteita, mutta olen sopinut itseni kanssa että sitä saa käyttää vasta kun perheen varat on vakiintunu. Tässä osassa naulakko tulee käyttöön samalla kun talo laajenee.

No niin, eiköhän viimein jatketa seuraavaan osaan:


Toivo oli hyvin kiintynyt nukkeensa eikä kukaan voinut sitä häneltä riistää. Aino ja Taavi kyllä kovasti yrittivät, mutta turhaan.


Edes lastenhoitaja ei saanut Toivoa luopumaan rakkaasta nukestaan.

''Mitähän sinustakin isona kasvaa...'' hoitaja päivitteli asettaessaan Toivoa lattialle, vain voidakseen nostaa hänet takaisin kehtoon, josta takaisin lattialle, josta takaisin... Kyllä, hän sai potkut samana päivänä.


Uskon ensimmäinen koulupäivä poiki todistukseen vain seiskan.

''Isille tätä ei parane näyttää''


Aino alennettiin töissä, koska oli lähettänyt väärän oppilaan tiede-kilpailuun. Hän oli kuitenkin ylpeä valinnastaan eikä katunut mitään! Saipahan lisäsyyn kohota opetusministeriksi, tiedekilpailut hän lakkauttaisi heti ensimmäisenä.


Huonomman palkan todellisuus iski kuitenkin pian kotiportailla.


Onneksi kiltti työtoveri pyydysti perhosia helpottamaan Ainon oloa.


Kuukaudet kuluivat ja Uskon ahkera opiskelu palkittiin kympillä!


''Iskä kato! Kymppi!''


''Jee...'' Taavi puuskahti ja taputti laimeasti. Usko ei kuitenkaan välittänyt isänsä laimeasta vastaanotosta. Hän nimittäin tiesi että tänään tapahtuisi jotain paljon jännempää.


Oli Toivon syntymäpäivä!

''Puhalla isukin kanssa, puuuuuh...'' Taavi sanoi puhalsi kynttilät Toivon puolesta.

''Koska minä puhalsin, saan myös toivoa!'' Taavi huudahti ja...


...heitti Toivon ilmaan.

''Toivon että luovut viimein tuosta älyttömästä nukesta, ja alat leikkia autoilla kuten poikien kuuluukin!''


Mutta eihän Toivo mihinkään nukestaan luopunut. Isänsä kiusaksi kasvoi oikein ''ihQn'' vaaleanpunaiseen pukuun.

''Mikä tätä lasta vaivaa...'' Taavi tuhisi päätään pudistaen.


Muutamaa viikkoa myöhemmin Taavi päätti etsiä itselleen uuden työpaikan, koska opetusuralla ei enää ylennyksiä tullut, vaikka taitoja sekä ystäviä oli enemmän kuin pyydettiin, ja mielialakin aina mahtava töihin lähtiessä. Koska Taavi oli juuri nähnyt teeveestä Parempi kuin Beckham- elokuvan, hän päätti ryhtyä kansainväliseksi jalkapalloilijaksi/seksi-ikoniksi. Ikävä kyllä uralla oli tarjolla vain maskotin paikka, mutta jostakin oli aloitettava.


Uusi ura vaati hyvää kuntoa joten Taavi päätti heti aloittaa.

''Yksi... *puuuuuuh* kaa-aaks... ei jaksa''


Sisällä Ainon työtoveri (joka tuli usein kylään), oli juuri vahingossa hajottanut keittiön lavuaarin. Hän juoksi nopeasti vessaan peittääkseen veden äänen jollain toisella lirinällä (eikä tuossa hänen ajatuksenjuoksussaan ole mitään järkeä...).


Hana oli pitkään rikki, kunnes Aino sen viimein korjasi. Talossa riittikin paljon korjattavaa, joka paikka oli rempallaan ja likaisia astioita joka paikassa.

''Voi kun olisi siivooja'' Aino haaveksi, mutta päätti ettei haluaisi mitään minimekkoa käyttävää punapäätä taloon hyörimään.


Toivo oli vallan suloinen lapsi, joka konttaili pitkin taloa eikä juuri koskaan kiukutellut. Hän oli yllättäen kadottanut nukkensa, ja sitä etsittiin kovasti tuloksetta. Viimein etsinnät päätettiin lopettaa, ja pojalle ostettiin nukkekoti.


Toivo leikkikin nukkekodilla lähes jatkuvasti, eikä tämä tuntunut surevan vanhan punamekkoisen lelunsa perään.



Vuodet kuluivat nopeasti vanhempien ahertaessa töissä. Toivon ura jumitti edelleen, mutta Ainolla alkoi nousukiito kohti opetusministerin virkaa. Stressi oli kuitenkin kova, ja monet iltapäivät vietettiin nukkuen, milloin missäkin sängyssä.


Toivo oli unohdettu lähes kokonaan, ja kaikkien tarpeellisten taitojen opettelu jäi hyvin viime tinkaan. Aino oli kuullut oppimista nopeuttavasta mahtimaidosta, ja kävikin sitä joltain pimeältä kujalta ostamassa. Maito toimi hyvin ja päivässä Toivo oppi kaiken tarpeellisen pottailua myöten.


Mutta taitojen opettelun jälkeen suloinen nappisilmä unohdettiin jälleen, vanhemmat olivat niin keskittyneitä töihinsä. Vain isoveikka yritti pitää Toivolle seuraa silloin tällöin.



Aino päätti että perheen pihalle hommattaisiin lampi, koska oli sellaista jo pitkään halunnut. Ikävä kyllä lammessa tuntui olevan vain yksi kala, ja tuon kalan Aino nimesi Monniseksi.

''Joku päivä makaat mahassani, rakas Monninen'' Aino hymyili yrittäessään kalastaa tuota söpöä, mutta viekasta kalaa.


Eikä Aino ollut ainut, joka intohimoisesti yritti kalastaa Monnista. Tuloksetta, tietenkin.


Taavin oli onnistunut yletä kerran, ja hän pääsi vaihtopenkille istumaan. Eräänä päivänä joukkueen tähtipelaaja oli hukannut polvitukensa, ja Taavi löysi sen. Palautuksen sijaan hän heitti sen menemään, toiveenaan päästä pelaamaan. Petos tietenkin paljastui ja se oli automaattisesti potkut.




Perhe oli tietenkin Taavin tukena, ja tämä piristyikin nopeasti.

''Onneksi minulla on sinut ja lapset, mitä tekisinkään ilman teitä?''


Illalla juhlittiin Toivon syntymäpäiviä, eikä murheelle jäänyt sijaa.

''Puhalla äidin kanssa Toivo, ja toivo jotain'' Aino sanoi ja puhalsi kynttilät sammuksiin.


Söpö poikahan se sieltä kasvoi, olisi aika aloittaa koulu!


Ensimmäinen päivä toi mukanaan (tietenkin) seiskan, mutta poika oli itsestään hyvin ylpeä.



Muillakin meni hyvin, Aino yleni omalla urallaan (eikö olisi jo aika hienommalle autolle??)
 ja Taavi omallaan, joka oli tällä kertaa tiede.


Eräänä päivänä, Ainon ollessa töissä ja lasten koulussa, päätti Taavi yllättää perheensä, vapaapäivää kun vietti. Taavin tiede-ura oli poikinut jo monta ylennystä ja rahaa alkoi olla enemmän kuin tarpeeksi.


''Yksi taksi, kiitos!''

''Jaa minne?''

''No tänne tietenkin!'' Taavi nauroi ja sulki puhelimen.


Taavin ympäripyöreistä ohjeista huolimatta taksi löysi perille ja kuskasi Taavin pieneen kivipuotiin.


Ei siellä kiviä myyty, mutta koko paikka oli murikoista rakennettu.

''Tälläinen Ainolle!'' Taavi kihersi ja kääntyi etsimään lahjaa pojille.


''Hmm...''


''Sinut ostan pojilleni!'' Taavi huudahti ja osoitti Riki-nimistä koiraa. Riki on sekarotuinen (omaa sekoitustani ;o), touhukas, melko seurallinen, hiukan hömelö mutta siisti ja kiltti uroskoira.


Koska Ainon ja lasten tuloon oli vielä muutama tunti, tarttui Taavi vasaraan ja laajensi taloa ylöspäin.

''Jos tästä ei perhe ylläty niin ei sitten mistään'' Taavi nauroi.


Ovelta suoraan katsottuna.


Ovelta viistosti oikealle (valkoinen ovi vie vanhempien makkariin)


Sohvalta ovelle päin (valkoinen ovi vie vessaan).


Yläkerta Uskon sängyltä katsottuna.


Sama toisin päin. Pojilla on myös pieni vessa, ovi työpöydän vieressä. Tässä tälläinen hyvin pieni ja tiivis esittely talosta.


Aino ja tuntematon ohikulkija kyllä hämmästyivät kovasti, mutta ihmettelivät taloa selin. Pojat eivät juuri taloa hämmästyneet...


...mutta koiraa senkin edestä.

''Ihanaa iskä, kiitos!'' pojat huusivat äidin ottaessa kuvaa.


Syksy teki tuloaan ja vesisade oli yleisin säätila mitä säämies lupasi. Aino oli tästä riemuissaan, ja kovaa vauhtia vanhenevaa naista lapsetti kovasti aina sateella.


Sateen jälkeen Aino kuitenkin katui lapsellisuuttaan ja luuttusi lammikot pois vastuuntuntoisena. Ehkä kukaan ei koskaan opettanut hänelle että maa imee veden? Aino raukka...

Joku kuitenkin keskeytti Ainon pihatalkoot...


Heino prkl! Senkin komistus painu vaimosi luo! Ja miksi pitää tervehtiä suutelemalla??


''Voi Aino, ota minut takaisin! Kaikki nämä vuodet olen ajatellut vain sinua!'' Heino henkäisi ja kaappasi Ainon syleilyyn.


''Mistä sinä höliset? Meillä ei ole ikinä ollutkaan mitään juttua! Pussailtiin yksi ilta ja that's it!'' Aino huusi Heinolle. ''Minä olen nyt onnellisesti naimisissa!''


Ainon ja Heinon riidellessä ulkona, Usko kasvoi komeaksi nuoreksi mieheksi. Ei hän välittänyt vaikkei edes kakkua saanut, muistettiin häntä sentään enemmän kuin Toivoa.


Ja ulkona riitely jatkui, mutta aihe oli vaihtunut matematikkaan.


Viikot kuluivat tavallista tahtia. Riki oli touhukas koira, muttei ymmärtänyt että haisunäädöistä kannattaisi pysyä kaukana.


Sanokaa terve perijälle! *ilkeää naurua!* Kasvoi noissa vaatteissa, ne muuttuu kyllä :D Perusjunnu. Sai tavoitteekseen mammonan. Hän on mieltynyt parfyymia ja juhlapukuja käyttäviin simeihin, mutten syty punaisesta tukasta. Kenties kyllästyny tuliseen hiuskuontaloonsa? Hetkinen, tämä kuva olisi pitänyt laittaa kaksi kuvaa aikaisemmin... No olkoot :D


Eräänä päivänä Usko toi koulusta mukanaan tämän mukavan oloisen tytön, Liisin.


Nuoret juttelivat rauhassa sohvalla, Ainon valmistaessa ruokaa koko porukalle.

''Kai sinä jäät syömään Liisi?'' Aino huusi keittiöstä.

''Voin mä jäädäkin'' Aino hihkaisi takaisin ja jatkoi jutustelua Uskon kanssa.


''Ja meillä koko suku työskentelee astronautteina. Isona mäkin menen kuuhun'' Liisi selitti ruokapöydässä.


''Astronautit on kaikki ihan pöhköjä, roskasakkia!'' Taavi tuhahti, ja alkoi väitellä aiheesta Liisin kanssa. Usko vain katsoi isäänsä nolona, Toivon joutuessa ruokailemaan yksin olohuoneessa.


Illemmalla nuoret siirtyivät pihalle juttelemaan.

''Anna anteeksi isäni, se nyt vaan on vähän tuollanen...'' Usko selitti nolona.


''Eikä sen puheilla ole mitään väliä, olen varma että sinusta tulisi maailman kaunein astronautti'' Usko jatkoi ja Liisi kikatti ihastuneena.


Pian Usko sai ensimmäisen suudelmansa, Monnisen seuratessa sivummalla.

Hei, voiko joku kertoa miten ne välianimaatiot saa pois, kuten sen ensisuudelman? Ne on nähty jo miljoona kertaa ja LC:n kannalta olis kivempi jos niitä ei olis. Tuokinhan on oikeasti jo toinen pusu kun siitä ekasta ei saannu kuvaa, kiitos sen ''uuh-leijutaan-ilmassa-ja-halataan-kuin-idiootit''-animaation takia -.-'


''Liisi, eikö alettaisi seurustella? Pidän sinusta kamalan paljon, haluan olla sinun rinnallasi'' Usko kuiskasi ujosti kuunvalossa (siirappia, anyone?)

''Usko... en voi. Isäsi... eh...'' Liisi torjui Uskon ja käveli pois.


''Liisi...'' Usko huokaisi surkeana, mutta päätti juosta tytön perään.

''LIISI, odota!''


''Olemmehan vielä ystäviä?'' Usko kysyi hengästyneenä saatuaan tytön kiinni.

''Totta kai'' Liisi hymyili ja lähti pois, myöhä jo kun oli.


Sydän särkyneenä Usko meni vessaan muokkaamaan hiuksiaan.

''Odota vain Liisi, näet vielä mitä menetit...'' hän sihisi.

p.s k-o-m-e-a !!! Huomasin ettei miulla ole paljoa ladattuja hiuksia miehille, mutta tilanne korjaantui tämän osan jälkeen.


Perhe-elämä jatkui melko normaalina...


...joskin satunnaisesti lastenhoitaja ilmaantui paikalle, vaikka sopimus oli sanottu irti.


Ainon ja Uskon rakkaus kukoisti, ja Heino oli jättänyt Ainon rauhaan.


Usko oli hyvin innostunut maalaamisesta ja oli todella hyvä siinnä. Hän päätti aloittaa perinteen, jossa talon perijästä maalattaisiin aina kuva. Hän piti kunnian maalata äitinsä, tietämättä että joku päivä hänestäkin maalattaisiin kuva samalla tavalla.


Eräänä yönä Toivo tunsi outoa kutsumusta mennä tontin laidalla olevan suuren puun luokse. Siellä häntä odotti hutera pöytä, ja sen päällä syntymäpäiväkakku. Tosiaan, hän ajatteli, huomenna on minun syntymäpäiväni.



Toivo puhalsi kynttilät, haisteli hetken savua ja kääntyi puuta kohti.

''Tunnen outoa värinää...'' hän mutisi.

''Luihini koskee, kasvan, karvakin kasvaa, ihoni rasvaantuu, mikä on tämä tunne?'' Toivo ihmetteli, raukka kun ei ollut kuunnellut terveystiedon tunneilla.


*poks*

Toivo kasvoi hyvin söpöksi teinipojaksi, jolla oli äitinsä nöpönenä.

Asuna hällä oli se valmisvaatteiden viiminen, musta nahkatakkiviittamikälie :D


Nopeasti Toivo juoksi kylpyhuoneeseen ajelemaan jalkansa. Eihän nukeillakaan ollut karvaisia jalkoja, miksi hänellä pitäisi olla?

''Hmm, hiukseni voisin värjätä vaikka ruskeiksi, en kestä tätä punaista...'' Toivo ajatteli lilluessaan ammeessa.


''Näin sen pitää olla!''

Haha, ihanasti tulee hakaneula tuolta takamuksesta xD Toivo on muuten perhetavoitteinen, pitää ruskeista hiuksista ja loogisuudesta. Liikaa meikkimäärää hän ei siedä (vaikka itsekin vähän mustaa sipaisi silmiin) Luonne on 5-9-7-10-8


Aamulla perhe oli yllättynyt että Toivo oli jo kasvanut, muttei jaksanut kiinnittää siihen suuremmin huomiota. Veljelleen Toivo selitti yhä kaipaavansa aikaa jolloin sai tehdä tarpeensa pottaan.

''Mikä tuota vaivaa...'' Usko ajatteli ja lähti jatkamaan maalaamista.



Tässä vielä kunnon kuvat veljeksistä. Usko (alempi) on siis perijä, koska halusin niin :D Toivo on kyllä kamalan söpö mutta... ääh. En tiedä, Usko on muutenkin perheen lellikki. Jos ihan kamalaa vastarintaa ei ole niin hän on ja pysyy perijänä :D Jatkossa kyllä äänestetään...


Toivo vietti paljon aikaa puun luona, paikassa jossa oli kasvanut.


Hän oli jopa kyhännyt itselleen sinne pienen nuotion. Ehkä Toivo oli kiinnostunut retkeilystä, täytyy sanoa että poika tarvitsisi kunnon harrastuksen.

Mutta hetkinen, tuossa nuotiossa on jotain outoa...



MR. JÄNIS!!! Uskon lapsuuden lelu!


''Grrr...''

---

Kolmannen luvun loppu :D Miksi Toivo poltti Uskon vanhan lelun? Onko se ihan sekaisin?! Sen näkee sitten kun jatkoa tulee... Tähän loppuun vielä perhepotretti;