Toinen osa on täällä. Vähän lyhyempi kuin tuo ensimmäinen, kuten jatkossa tulee muutenkin olemaan, toivottavasti : DDD

Ennen tarinan jatkoa, otetaan kunnolla esittelyyn Taavi! ;o


Mainittakoon vielä että Taavi ja Aino ovat korviaan myöten rakastuneet <3

Sitten takaisin tarinaan;



Koska ensimmäinen raskaus oli päättynyt keskenmenoon, Anna oli hyvin masentunut ja lojui sängyssä päivät pitkät.


Taavikaan ei jaksanut tehdä juuri mitään muuta kuin käydä töissä ja laittaa ruokaa. Aino oli saanut töistä sairaslomaa toipuakseen masennuksesta.

''Ei tämä kyllä vetele'' Taavi ajatteli. ''Ei vielä saa luovuttaa''

Taavi kehitteli nopean suunnitelman, johon kaikessa yksinkertaisuudessa kuului hyvää kotiruokaa ja Ainolle puhuminen.


''Aino rakas'' Taavi aloitti kun pari oli syömässä Taavin bravuuriherkkua, lihavoileipää.

''Niin?'' Aino huokaisi.

''Emme saisi masentua näin nyt, vaan yrittää uudestaan. Kumpikin kuitenkin niin kovasti haluaa lasta! Hyrränkin ostin jo valmiiksi pienokaiselle'' Taavi päätti puheensa.

Aino oli samaa mieltä, ei saisi hieno hyrrä mennä hukkaan.

Ruuan jälkeen pari hetken kuherteli lämpimikseen, mutta siirtyi lopulta lakanoiden väliin...


Kun kertoja yritti päästä kurkistamaan touhua, Taavi työnsi hänet pois näyttäen kädessään olevaa sormusta.

''Tämä on vain-aviopareille-vyöhyke. Hus!''


Ulkosalla satoi sillä aikaa talven ensimmäinen kunnon hanki, talven ollessa kohta jo ohi.


Vasta muutama viikko ehti kulua, kun vauva jo ikävällä tavalla teki tietoa olemassa olostaan.

''Ei... ei... EI!'' Aino huusi kun supistukset alkoivat taas ennen kuin maha edes pystyyn pomppasi. ''MINUN VAUVAANI ETTE VIE!''


Eikä vauvaa kukaan onneksi vienytkään, vaan tapauksesta selvittiin säikähdyksellä. Mutta kiire oli Ainolla huolehtia itsestään ja tarpeistaan, jottei kuolema tulisi uudestaan kutsumaan pientä elämää.

''Tästä vauvasta en luovu'' Aino nyyhki väsyneenä, ennen kuin kävi takaisin vuoteen lepoon.



Nyt kun Aino oli taas raskaana, jäi Taavin tehtäväksi huolehtia aivan kaikesta. Tukkiutuneen pöntön avaaminen oli Taavin lempipuuhaa, mutta ruokapuolen hän hoiti usein vain tilaamalla pizzaa. Pizza oli ravitsevaa ja säilyi pitkään, ja olikin juuri sopivaa ruokaa raskauden aikana (varskinkin, kun Ainon raskaus osoittautui vaikeimmaksi mitä olen Sims-historiani aikana kokenut).


Aino kokeili palata pieneksi hetkeksi työelämään ennen raskauden etenemistä pidemmälle, sillä perheellä ei ollut kovinkaan paljoa rahaa. Mutta yhden päivan palkka oli pieni lohtu sen seurausten rinnalla...



Ennenaikaiset supistukset alkoivat taas, eikä Taavistakaan ollu avuksi, mies olis liian keskittynyt vaimonsa kauneuteen (sinä turha mies !) Onneksi säikähdyksellä selvittiin taas, mutta Ainosta tuli kyllä vuodepotilas seuraavaksi pariksi viikoksi. Toivo lapsen selviytymisestä oli pieni, ja vanhemmat alkoivat menettää uskoaan.



Taavi yritti entistä kovemmin pitää huolta huushollista, Ainon maatessa sängyllä.


Kului muutama kuukausi, ja raskaus alkoi viimein näkyä. Samalla Ainon tila hiukan rauhoittui, ja hän pääsi päivisin aina hetkeksi ylös sängystään.


Nuo hetket hän käytti hyväkseen lukemalla kirjaa lasten kasvatuksesta.


Eräänä yönä, Lempien jo ollessa nukkumassa, tämä tuntematon nuori nainen käveli sisään ja vei itsensä suoraan makuuhuoneeseen...


...vain näyttääkseen ettei tunne mitään vetoa Taavia kohtaan. Hetken hämmästelyn jälkeen pieni kurkkaus Taavin kaverilistaan paljasti naisen hänen ystäväkseen, mitä on kyllä vaikea uskoa tämän visiitin perusteella.


Ainon tila huononi taas, mutta kuukausien kuluessa raskaus eteni. Ainon levon keskeyttivät lähinnä Heinon satunnaiset soitot.

Ah, Heino! Huomasin muuten että hän onkin ihan miun ite tekemä hahmo xD Onneksi fiksu Aino hylkäsi tämän kuuman miehen, haluan noudattaa sääntöjä ainakin puolison hankinnassa.


Jos tämä ei ole maailmanlopun merkki, niin ei mikään.


''Siellä se minun pikku mussukkani kelluu, lämpimässä lapsivedessä. Ihanassa lämpimässä lasten vedessä!'' Taavi lässytti.

''Jooh...'' Aino katsoi miestään vähän huolissaan. Olisiko joutunut liian koville kotitöiden kanssa.

''Kuules Taavi! Synnytys alkaa jo olla lähellä, ja älysin vasta nyt ettemme ole vielä naimisissa. Annetaan tämän lapsen syntyä avioliiton sisällä ja hoidetaan viralliset toimenpiteet ilman hääjuhlia. Nyt. Heti'' Aino selitti, ja Taavi suostui, vaikka suuret juhlat olisikin halunnut.


''Otan sinut ja plää plää plää...''

''Joo samoin''

Näiden kauniiden sanojen saattelemina ei-enää-niin-nuori-pari rengasti itsensä toistamiseen, eikä hetkeäkään liian myöhään...


 Sillä synnytys alkoi samantien. Taavi oli silminnähden kauhuissaan/innoissaan.


Muutama ponnistus...


Ja maailmaan ponnahti kaunis sinislmäinen ja punatukkainen poikalapsi.

''Minun vauvani'' Aino kyynelehti onnessaan ''Minä uskoin sinuun koko ajan''


Taavikin heräsi tilanteen tasalle ja tuuletti kovaäänisesti.

''Uskoa elämään on taas, wohoo! Toivoa tulevasta! Jee, oon isipappa!''

''Uskoa...'' Aino mutisi ''Tietenkin!'' Aino riemastui ja nosti poikansa ilmaan.


''Olkoon nimesi Usko!''



Ensimmäinen vuosi kului hujauksessa, Aino ja Taavi suorastaan palvoivat esikoistaan. Ja tämä olikin erittäin iloinen ja hymyileväinen lapsi, sydän sulaa jo vaippaa vaihtaessa.


''Näitä on saatava lisää'' Aino tuumi hakiessaan Uskoa pesulle.


''Vaikka adoptoimalla, jos ei muuten''



Ja kukapa nyt ei näitä lisää haluaisi ♥


Ja samaa mieltä oli Taavikin, joka pikaisesti soitti adoptiotoimistoon.

''Yksi vauva kiitos''

''Ei tipu köyhä, tee ite'' kuului tyly vastaus, ja puhelu katkesi.


Onneksi yksikin vauva oli tarpeeksi toistaiseksi, ja äidin ja pojan välinen side syvenikin kovasti.


Niin kovasti, että sitä piti oikein juhlia.

Vai mitä se Aino tässä töräyttelee?


Sehän olikin pikku-Uskon syntymäpäivät.



Ja kuinka herttainen pikkupoika sieltä kasvoikaan! Isänsä kopio, paitsi äitinsä nenällä. Perijä-ainesta siis.


Aika kului taas kuin siivillä, kun Uskolle opetettiin elämän kannalta tärkeitä taitoja. Pienen muodonmuutoksen jälkeen pikku-Pullaposki oli entistä suloisempi (huomaa Taavin herkkupeppu ♥)

Usko on luonteeltaan 5-5-7-10-8, aivan ihana pikkumies!

Kuukaudet kuluivat taas kunnes...



*poing*
''Ohhoh...''


''Taavi, Taavi! Olen taas raskaana!'' Aino huusi onnessaan, mutta miehensä ei kuullut.


Oli nimittäin päivittäisen potta-taistelun aika.


Usko oli oppinut katsomaan iskää vetisin silmin, jolloin tiesi saavansa taas tehdä pisut housuun. Mikäs sen mukavampaa!


Mutta kun äiti oli kyseessä, teki Usko mitä tahansa tämä halusikin...


Ja isukille jäi sitten kaikki likainen työ.


Puhumaankin opettelu kävi kuin leikki äidin kanssa, ja pian Usko sanoikin ensimmäisen sanansa ''nalle''.


Ei sitä kyllä äidillekään jaksa aina kiltti olla.


Toinen raskaus oli Ainolla sujunut kuin unelma, ja synnytys läheni pelottavaa vauhtia. Nuorella parilla ei vieläkään ollut paljoa rahaa, ja tulevaisuus pelotti.

''Luuletko että pärjäämme'' Aino kyseli huolissaan vähän väliä.

''Totta kai pärjäämme, niin pitkään kun meillä on toisemme'' Taavilla oli aina tapana vastata, vaikka oli itsekin enemmän kuin huolissaan.


''Onneksi minulla on tuollainen ihana mies niinkuin sinä'' Aino huokaisi ja syleili Taavia pitkään.


''Mutta vauvat saavat tämän jälkeen riittää, ainakin vähäksi aikaa'' Aino sanoi parin lopetettua kuhertelun.

''Juu, katsotaan uudestaan sitten kun on enemmän varallisuutta'' Taavi myöntyi.

Tässä välissä perhetavoitteisen Ainon pelkoihin ilmestyi vauvan hankinta, mutta niin ilmestyi myös toiveisiin... Ota hänestä nyt sitten selvää'' Lisäksi se oli vielä raskaana! Eli kohta tulisi vauva kuitenkin -___-


Synnytys alkoi jo samana iltana.

''Ponnista! Hengitä!'' Taavi kannusti parhaansa mukaan.


Ja pian isukille jo vilkutti toinen kaunis poikalapsi, joka veljeään myötäillen nimettiin Toivoksi. Tämäkin peri vanhempiensä punaisen tukan, mitäs muutakaan.


Koska usko lähenteli jo lapsuuden leikkejä, piti Toivolle rakentaa oma pieni huone. Ja pieni se tosiaan oli, kun ei rahanpuutteessa parempaan ollut varaa.


Toivo olikin veljeään aktiivisempi vauvana, kun seisoi jo ilman tukea.

Ei ole hyvä pinnasänky, pitää poistaa jossain vaiheessa :D Testasin nyt vasta ekaa kertaa.


''Sinä vaihdat kakkavaipan!''

''Eipäs vaan SINÄ vaihdat kakkavaipan!''

''Sinäpäs!''

''Sinä!''

Onneksi vanhemmat ovat näin kamalan innoissaan Toivosta.


Mutta aikaa riitti Uskollekin, jonka synttäreitä taas pian vietettiin.


*puhallus*

''Onnea meidän neljä-vuotias!'' Äiti hihkui.


Ja poksahtaen kasvoi maailmaan komea koululainen!

*vauva-ihkutusta*

*taapero-ihkutusta*

Tähän päättyy toinen osa :D Tämä nyt oli tätä lapsien hankintaan, mutta kunhan nyt LC pääsee jaloilleen niin voin alkaa toteuttaa pääni kieroja ja vähemmän kieroja ideoita :D Voin sanoa että luvassa on vaikka mitä, patsi vauvagrilliä xD

kuvia 59