Nyt se alkaa! Legacy Lempi, uusin Legacyni, ja ensimmäinen joka KUNNOLLA pääsee nettiin (edelliselle kävi hiukan... huonosti). En ole vielä yhtään Legacya saanut vietyä loppuun, ja toivoisin julkisen LC:n antavan vähän potkua persuksiin. Jos lukijoita riittää niin perijöistä äänestetään ^o^ Jos eksyit lukemaan, kommentoi ihmeessä! Risut, ruusut, odotukset... Ladattavistakin saa kysyä, mutta perustiedot löytyy tuosta sivussa olevasta ''Minun The Sims 2''-laatikosta. Ai niin, ja en muuten laske LC-pisteitä, ehkä joskus toisessa Legacyssa, nyt haluan keskittyä enemmän tarinaan ja sukupolvien kasvattamiseen =)

Eiköhän laiteta kantaäiti esittelyyn ja aloiteta!


''Hei, minun nimeni on Aino Lempi. Elämäni on tähän mennessä ollut varsin tylsää ja tavallista, muutinkin pois kotoa suurten (lemmen-) seikkalujen toivossa. Aivan, ei minä näillä kiikareissä LINTUJA bongaile *virne*''

Aino Lempi

Luonteeltaan;
siisti 6
ujo 4
laiska 4
vakava 3
kiltti 8

Perhe-tavoitteinen,
haaveilee opetusministerin virasta.


Aino osti suurehkon tontin Belladonna-poukamasta, ja haaveili kotoisasta omakotitalosta. Ikävä kyllä asuntoa varten maastoa jouduttiin muokkailemaan, ja lopulta itse rakentamiseen jäi vain 4,800 simeleonia. Kovin suurta hökkeliä ei Aino sillä saanut pystyyn, mutta päätti että alku se olisi köyhäkin alku.
(Pelaan läppärillä ja pienempi tontti pyörii paremmpi. Tontti on siis hiukan perinteistä LC-tonttia pienempi)




Edes kunnon vessaa ei Ainolla ollut, vaan pienellä puoliseinällä eristettiin pytty ja suihku muusta huoneesta. Mutta ei viimeinkin yksin asuva Aino valittanut, taloa voisi rempata sitten kun omaisuutta kertyy, jos kertyy.
Seisoskellessaan pienellä terassillaan, muuta kaupunkia ihastellen, Aino havaitsi posti-tytön kävelevän kohti ja meni iloisena tervehtimään ensimmäistä tuttavuuttaan uudella paikkakunnalla.


''Hei, olen Aino Lempi, juuri muuttanut tänne''

''No moi moi, mie oon Kikka Lohela. En huomannukkaan et tällä tontilla oli rakennus *köh köh* hökkeli *köh köh*, joten jätin lehen tonne tontin laidalle. Sori'' Kikka sanoi hymyillen, ja Aino vastasi hymyyn, vaikka oli lähes varma että Kikka oli juuri vihjaillut jotankin hänen kotinsa koosta. Kiinnostus teiniä kohtaan lopahtikin nopesti, ja Aino päätti mieluummin pyydystellä perhosia kuin kuunnella vinoilua hökk... kodistaan.


''Täh, ei perhosia? Ei tämä nyt kyllä vetele...'' Aino ajatteli puoliääneen.

Aino vilkaisi taloaan ja huokaisi murheissaan. Kyllä siitä olisi saatava isompi! Töitä pitäisi muutenkin saada, jos mieli lisää neliöitä tai toteuttaa suuren lapsuudenhaaveensa; päästä itse opetusministeriksi! Aino oli vihannut koulunkäyntiä, ja päätti jo ala-asteella aikovansa isona muuttaa koko koulumaailman, sekä kostaa vanhoille opettajillensa.

''Ne idiootit, liioittelivat läksyjen merkitystä... jälki-istuntoa jos vähän näytti pojille että tytötkin osaa tapella...'' Aino mutisi, ja lähti samantien hakemaan tontin laidalla lojuvaa sanomalehteä, avointen työpaikka-ilmoitusten toivossa


''Kaupan kassa? Ehei! Stand up-koomikko? Ei todellakaan... Leikkikentän valvoja? No, ainut varteen otettava vaihtoehto. Ehkä sitä kautta voisin kavuta opettajaksi, ja lopulta itse opetusministeriksi!'' Aino kihersi ja sulki lehden tyytyväisenä. Nopealla soitolla Leikkikenttä OY:n puheenjohtajalle, pienellä flirtillä ja taitojensa liioittelulla Aino sai haluamansa paikan.


Nyt kun työpaikka oli hommattu, olisi aika suurille mies-seikkailuille. Teinivuosinaan Aino ei ollut seurustellut kuin muutaman hassun finninaaman kanssa, ja nyt kauniiksi naiseksi kasvaneena ja itsetietoisena hän halusi ottaa kiinni ne lemmenseikkailut, mistä oli jäännyt paitsi. Liian monta kertaa hän oli joutunut kuuntelemaan puhelimessa kun ystävät selostivat (turhan) yksityiskohtaisesti treffeistään milloin kenenkin uroon kanssa. Muuttoon oli kuulunut uusi, seksikkäämpi look, eikä Aino aikonut enää ujostella mies-seurassa.

Ensin täytyi kyllä asettua kunnolla aloilleen, mutta myöhemmin saisivat urhot varoa flirttailevaa kaunotarta...


Aloilleen asettumiseen sekä itsenäistymiseen kuului oman ruokansa valmistaminen. Kotitaloustunneilla kännykkään keskittynyt Aino ei juuri muuta osannut laittaa kuin voileipiä, joten voileipiä hän sitten laittoi!

''Kinkku sinne, kinkku tänne, joukkoon pikku possun jänne...'' Aino hyräili iloisena keittiönurkkauksessaan. Uusia reseptejä voisi opetella sitten kun leipiin kyllästyy, hän ajatteli. Samassa kuuluikin ovikellon ääni.


Naapurit olivat tulleet joukolla tervehtimään uutta asukasta. Tumma komistus oli Ilmari Pentutehdas, joka tunnettiin Belladonna-poukamassa kasvattamistaan koirista ja oudosta käytöksestään. Koiria rakastava Ilmari oli itse muuttanut sukunimensä, ja ihmiset lähestyivät häntä vain jos halusivat hankkia koiran. Toinen mies taasen oli Eemeli Haverinen, joka isänsä lailla tunnettiin lähinnä agressiivisen luonteensa takia. Kolmantena Ainoa tuli tervehtimään Valpuri Jalovainen, jonka vauvamaha ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Vaikka Aino halusikin tutustua mahdollisimman moniin miehiin, halusin hän kuitenkin eniten löytää sen oikean jonka kanssa perustaa perheen, ja katseli Valpuria hiukan kateellisena tätä tervehtiessään.


Aino olisi mielellään tehnyt kysellyt tulevasta vauvasta, mutta Ilmari tuijotti raskaana olevaa naista hiukan kummallisesti, ja hankaluuksia inhoava Aino päättikin kääntyä ensin Eemelin puoleen.


Hän tunsikin jo Haverisen katseen ikävästi niskassaan...


''Belladonna-poukama vaikuttaa oikein mukavalta paik...'' Aino aloitti keskustelun mutta Eemeli keskeytti hänet välittömästi.

''HAH, täynnä juoru-akkoja ja saastaisia kujia koko paikka! Rähjäiset mummot maleksii ruokkimassa orpokissoja, ja joka nurkan takana vaanii kulkukoira murisemassa! Muutenkin kaiken maailman hiippareita kiertää kaduilla...''

''Mutta en minä ole yhtään...'' Aino aloitti taas mutta Eemeli keskeytti taas.

''SINÄ muutit tänne tänään, minun sukuni on asunut täällä sukupolvien ajan. Tämä kasvukeskus kasvaisi aivan väärään suuntaan jollein minun perheeni pitäisi yllä edes jonkinlaista tasoa!''



Aino sai tarpeekseen omahyväisestä miehestä ja hyvästeli tämän, sekä kaikki muut, samantien. Heti kun naapurit olivat kadonneet näkyvistä, Aino kuuli takaansa iloista haukuntaa. Hän kääntyi katsomaan, ja näki takanaan kulkukoiran.

''No hei vaan siellä alhaalla!'' Aino nauroi ja kumartui silittämään karvaturria.

''Ethän sinä ole yhtään sellainen muriseva rakki, mitä Eemeli väitti. Et ole, et ole'' Aino puhui koiralle kuin vauvalle, ja toinen vain katsoi häntä suurillä silmillään iloisesti, ymmärtämättä sanaakaan.


Ainon leikkiessä uuden ystävänsä kanssa, viereen ilmesty täysin huomaamatta lenkkeilevä komistus, johon Aino päätti heti ''iskeä hampaansa''. Nopea esittely paljasti miehen Tapani Humppilaksi. Aino oli mielissään uudesta tuttavuudesta, mutta riemastui vielä enemmän kun mies sanoi kertovansa Ainosta ystävilleen, jotta Aino pääsisi mukaan kaupungin yöelämään.


''Mahtavaa!'' Aino huudahti iloisena ''Yöelämä, täältä tullaan!''

''Yeah, gimme five!'' Tapani nauroi ja yläfemman läiskähdys raikui tontilla.
Samaan aikaan Ainon takana hänen koira-ystävänsä oli löytänyt seuraa ohi kulkevasta nuorukaisesta. Poika kuiskasi koiralle jotain, jonka jälkeen se nopeasti ryntäsi sisälle Ainon taloon...


... repimään hänen sänkyään palasiksi.


''KOIRA! TÄNNE!'' Raivostunut Aino meuhkasi pihalta, eikä uskaltanut mennä sisälle kun koira testaili hampaitaan. Koira löntysteli Ainon luokse, tietämättä minkälaista läksytystä joutuisi kuulemaan.

''Tuhma koira, tuhma! Uskallakin enää tehdä noin uudestaan! Muuten päädyt leipäni väliin!'' Aino uhosi, mutta heltyi koiran katuvalle katseelle. Aino kääntyikin häntä lähestyvän teinin puoleen.


Äärimmäisen pelottavasti tekohymyään hymyillen Aino sanoi;

''Alahan painua siitä''

Sen jälkeen hän palasi takaisin sisälle, sillä Tapanikin oli jo aikoja sitten lähtenyt. Aino söi loppuun voileipänsä, joka ihme kyllä ei ollut pilaantunut sinä aikana jonka Aino oli viettänyt ulkona tutustumassa naapureihin, koiraan sekä Tapaniin.


Paremmasta ruuasta haaveillen Aino keskittyi katsomaan televisiosta kokkausohjelmia.


Puhelimen ääni keskeytti TV:n katselun. Soittaja oli Ainolle täysin tuntematon mummeli, Katri Forsberg. Soiton syy selvisi kuitenkin nopeasti, kun Katri kertoi kuulleensa Ainosta Tapanilta.

''Jos lähtisit meidän kanssa kaupungille?'' Katri kysyi langan toisessa päässä.

''Toki, aina yöelämä kotona nyhjäämisen voittaa!'' Aino huudahti ja toivoi samalla tapaavansa Tapanin uudestaan.

''Hienoa, taksi tulee ihan pian hakemaan sinua'' Katri vielä sanoi ennen kuin sulki puhelimen.

(Tässä vaiheessa kuvat suurenevat kuvapalvelimen vaihdon vuoksi. Älysin että vuodatuksen oma kuvatila loppuisi aikanaan turhan nopeasti)


Nopeasti taksi kurvasikin pihalle, ja jännittyneenä Aino hyppäsi kyytiin... Mihin taksi hänet veisikään?


Taksi ajoi keilamanian pihalle, ja clubille halajanut Aino oli hiukan pettynyt. Lisäksi Tapania ei näkynyt missään, ja seurueeseen kuului vain yksi mies.


Toisaalta, Aino ei ollut ikinä ennen keilannut, ja yritti kaikin tavoin nauttia olostaan.


Se tosin osoittautui välillä hiukan hankalaksi, kun kukaan ei halunnut totella kokemattoman Ainon keilaus-ohjeita.


Keilauksen jälkeen porukka päätti ruokailla...


...vaikka tarjoilija karmikin jokaisen selkäpiitä.


Jostain syystä kaikki odottivat rahattoman Ainon maksavan heidänkin ruokansa. Yksin syövää Ainoa alkoi nolottaa, ja hän päätti soittaa taksin hakemaan hänet kotiin.



Päästyään nukkumaan, päätti Katri ilmeisesti nälissään kostaa Ainolle tämän pihtailun ruokakustannuksissa, ja kävi keskellä yötä laittamassa Ainon television päälle...

''Herää siihen senkin pihi akka!'' Katri nauroi mielipuolisesti ja häipyi matkoihinsa. Uninen Aino nousi sammuttamaan töllön, ja painui samantien uudestaan vällyjen väliin, olihan seuraavana päivänä hänen enimmäinen työpäivänsä.


Herätessään Aino ehti vain juoda purkin tuntematonta litkua ennen kuin kimppakyyti jo tuli häntä hakemaan.
''Hyvää huomenta!'' Aino sanoi iloisesti kuskille istuutuessaan pelkääjän paikalle.

''Huomenta huomenta'' Kaunis, noin Ainon ikäinen nainen tervehti hymyillen ja painoi kaasua.

Työaika oli pitkä, ja sinä aikana Ainon ohi tuntui kävelevän turhan monta komeaa sulhasehdokasta.




Hilpeän oloinen Rollo käveli ohitse juuri, kun Aino tuli töistä, mutta tämän takana käveli vielä lupaavampi uros...


''Oh namnam!'' Aino vislasi ja mies katsoi tätä hämillään.

''Öh, olen Aino Lempi'' Aino kiirehti sanomaan miehelle ''Hauska tavata''

''Taavi Teerimäki'' mies sanoi ja tarttui Ainon ojentamaan käteen ''Ilo on minun puolellani'' Taavi jatkoi kohteliaan hymyn säestyksellä.

Aino oli niin miehen lumoissa, että unholaan vaipui hänen töistään tuoma Toni...


Jonka ''mahkut'' olivat muutenkin hyvin lähellä nollaa.




Pari vietti iltansa jutellen ja flirttaillen, mutta lopulta Ainon oli hyvästeltävä Taavi, sillä nukkumaan oli päästävä.

''Minä rakastan tätä kaupunkia!'' Aino hihkui iloisena, ja päätti soittaa Taaville heti kun mahdollisuus tulisi...


Vaan seuraavana päivänä töiden jälkeen ulkona odottikin aivan uusi komistus, Junnu Rissanen. Ylennyksen opettajan sijaiseksi saanut Aino unohti juhlia uutta virkaansa, sillä mies vei hänen ajatuksensa aivan toisaalle. Eikä se vielä mitään, mutta...


...pian ohi käveli kulmakunnan seksipommi, Heino Jouhila.


''Miksi maailmassa on näin paljon komeita miehiä?!'' Aino huusi hyvästeltyään nopeasti Rissasen.


Aino olikin heti Heinon kimpussa kuin vesikauhuinen iilimato...


...eikä mikään ihme, mies oli syötävän suloinen ja polttavan kuuma pakkaus!


Heino kuitenkin torjui Ainon heti, kun tämä yritti vähän päästä iholle.

''Anna vähän pusua komistus'' Aino kujersi, mutta Heino työnsi tämän pois.

''Ei käy, olen nimittäin...

 
''...naimisissa''


Ei VOI olla totta, Aino huusi päänsä sisällä! Tämänkö takia hän lähetti sen Rissasen kotiin?!

Ja pian sai Heinokin lähtöpassit, turha Ainon oli varattuun mieheen aikaansa tuhlata.



Viikot kuluivat ja Aino keskitti energiansa työhön ja taitojensa parantamiseen.

''Kerro kerro kuvastin, ken on maassa turhamaisin'' Aino flirttaili itselleen.

''Minä olen...'' hän huokaisi masentuneena. Miehet olivat lakanneet lenkkeilemästä hänen kotinsa ohi, sillä sana turhamaisesta miestennielijästä oli levinnyt. Lisäksi Ainosta tuntui kuin  hän olisi unohtanut jotain tärkeää...


Erään tavallisen työpäivän jälkeen Aino kuuli puhelimen soivan sisällä ja hän kiirehti vastaamaan.

''Aino puhelimessa''

''...''

''haloo?''

''... et koskaan soittanut'' tuttu ääni viimein huokaisi, ja Ainolla kesti hetken tajuta kuka soitti.

''Taavi!'' hän huudahti iloisena siitä, että mies vielä muisti hänet (sillä hän itse oli täysin unohtanut...) Aino muisti kuinka hyvin he olivat tulleet toimeen (kolme salamaa), ja kutsui miehen käymään.


Saapuessaan Taavi vilkutti varovasti Ainolle, mutta mies-seikkailuihin jo kyllästynyt Aino päätti olla tuhlaamatta aikaa,


vaan nappasi miehen heti halaukseen.

''Olen NIIN pahoillanu etten soittanut, on ollut... ööh... työkiireitä'' Aino valitteli ja risti sormensa ettei Taavi olisi kovin vihainen.


Ja eihän Taavi vihainen ollut, päin vastoin, hän oli hyvin iloinen Ainon kutsusta.

''Aino pieni, olet niin kaunis kuun valossa'' Taavi heitti ja Ainon polvet löivät loukkua. Pari oli kuin luotu toisilleen, ja Aino oli valintansa tehnyt.

Kertoja painaa päätään ja salaa toivoo Ainon lämmenneen enemmän Rissaselle. Mutta kolme salamaa voittaa kaksi, ja tämä Legacy kulkee Simien omien valintojen mukaan =)


''Taavi! Meillä on niin mukavaa yhdessä, mikset muttaisi tänne asumaan!'' Aino kiirehti syventämään suhdetta, mutta Taavilla oli vielä tervettä järkeä päässään.

''Tämä tulee kyllä nyt aivan liian nopeasti...'' Taavi selitti säikähtäneen näköisenä.

''Mitä, etkö sinä pidäkään minusta?'' Aino kysyi harmistuneena.


Taavi otti Ainon kädet omiinsa.

''Tiedät etten tarkoittanut sitä noin. Mutta anna minulle hiukan aikaa miettiä asiaa'' Taavi sanoi eikä Ainon auttanut muuta kuin myöntyä. Oli jo myöhäkin, ja nopean suukon saattelemana Taavin täytyi suunnata kotiinsa. Hän kuitenkin lupasi soittaa Ainolle mahdollisimman pian.


Muutaman päivän Aino odotteli puhelua,


Kunnes Taavi viimein soitti ja tuli käymään.


Pienen muhinointi-hetken jälkeen Taavi nappasi Ainon itsevarmasti syleilyyn.

''Kulta, olen miettinyt ehdotustasi. Olemme tunteneet vasta pienen hetken, mutta tiedän että sinun täytyy olla se oikea! En ole koskaan tuntenut näin ketään toista kohtaan''


''Siksi muutan mielelläni luoksesi asumaan!'' Taavi lopetti ja Ainon ilme kirkastui.

''Ihanaa!''

Niin Taavi muutti Ainon luokse, tuoden mukanaan 12,000 simeleonia ja rekkalastoittain rakkautta.


Rahat käytettiin tietenkin suurimmmaksi osaksi remonttiin, jolla saatiin rakennettua tuoreelle avoparille mukava kaksio. Aika kului rakastuneilla nopeasti, ja ennenkuin he huomasivatkaan, oli syksy vaihtunut talveksi. Vaikka eipä ihme kun eivät huomanneet, oli tulossa taas ilmeisesti harvinaisen lumeton talvi...


''Kuule rakas,'' Aino aloitti eräänä aivan tavallisena lauantai-aamuna ''on jotain jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa''

Taavi käänsi katseensa hämmästyneenä Ainoon.



''Etkös tulisi minulle mieheksi ihan virallisesti?'' Aino kysyi ja kaivoi taskustaan sormusrasian pöydälle.

''Voi kulta!'' Taavi huudahdi onnellisena ''Olen miettinyt aivan samaa jo jonkin aikaa! Totta kai minä tulen''


Illalla tuore kihlapari kömpi sängylle kiehnäämään, molemmat onnensa kukkuloilla.

(huomaa Taavin uusi tukka :D)


Eikä se kuhertelu toki siihen jäänyt.

Yöllä Aino heräsi vielä onnellisena katsomaan sormusta sormessaan

''Oli elämäni paras päätös muuttaa tänne...'' hän vielä mutisi hymyillen, ennen kuin vajosi taas uneen, ensilumen alkaessa hiljaa leijailla makuuhuoneeseen.

(niinpä niin, unohtui se katto rakentaa loppuun... xD No, hiljaiset remonttimiehet korjasivat tilanteen rakastavaisten nukkuessa)


Viikot vierivät taas, ja eräänä aamuna Taavi innostui puhumaan lapsista.

''Jos meillä olisi poika, ostaisin sille sellaisen  värikkään lentokoneen. Jos taas tyttö niin...'' Taavi selitti mutta yhtäkkiä Ainolla alkoi kesken kaiken vatsassa kiertää ja kaartaa...


...ja nopeasti oli vessaan juostava oksentamaan.


''Ohhoh, taidatkin olla raskaana'' Taavi kihersi hymyillen tiskatessaan pois aamupalan astioita.

''Turpa kiinni...'' Aino mongersi ja päästi uutta lastia pöntöön... Salaa hän oli kuitenkin äärettömän iloinen asiasta, lapsi oli jo pitkään kuulunut hänen haaveisiinsa.


Juuri paljastunut raskaus ei kuitenkaan estänyt Ainoa avaamasta tukkiutunutta pönttöä, ja puuha oli hänestä sen verran mukavaa, että päätikin kaiken mekaanisen näpertelyn ja virittelyn olevan hänen uusi lempiharrastuksensa.



Nälkäinen Aino alkoi pian taas voida pahoin,


mutta tällä kertaa hän tunsi että kyse oli jostain erilaisesta.

''Supistuksia?!'' Aino kiljaisi kauhuissaan.

''Vauva, minun vauvani! Taavi auta nyt jumalautaaAAAAH!'' hän karjui mutta liian myöhään...



...keskenmeno oli väistämätön.

''Vauvani! Minun rakas vauvani! Yhyyy!'' Aino parkui lohduttomasti. ''Miksi juuri minä, miksi minun vauvani, byhyy!''




Taavi yritti lohduttomana halata rakastaan, mutta tämä oli liian järkyttynyt.

''Anna minun olla, yhyy'' Aino nyyhkytti, ja alkoi itkeä yhä vuolaammin.

Alle vuodessa hän oli totauttanut suuria toiveitaan, mutta samalla kokenut pahimman pelkonsa, menettänyt oman lapsensa.



Tähän surulliseen yhteiskuvaan päättyy ensimmäinen osa. Voi Aino parkaa, ihan tuli surku pelatessa. Harvoin on keskenmenoa miulle pelatessa tullut, ja että pitikin sattua heti tämän legacyn ekan raskauden kohdalla =( Mutta toivottavasti myöteisemmän tuulet puhaltaa jatkossa...

Jos nyt eksyit tämän lukemaan, kommentoi ihmeessä! ;-* Seuraava luku on luvassa... piakkoin.

Kuvia 83