Neljäs osa on täällä, viimein. Piti tulla jo aikasemmin mutta sairastuin yhtäkkiä kuumeflunssaan ja oon ollu vuoteen pohjalla jo monta päivää. Ajan kuluksi oon pelannu Simssiä (pelaan siis kannettavalla), mutten ole jaksanu kirjotella tänne. Nyt pakotin itseni jaksamaan ettei peluu-vaihe karkaisi kamalasti kirjoitus-vaihetta pidemmälle. Ihan tämän sairastamisen takia osat on nyt vähän lyhyempiä ja kuvapainotteisempia.

Korvaavat ihot vaihtuu parissa seuraavassa osassa aika tiuhaan, mutta olen jo löytänyt ''ne oikeat''.

Viime osa loppui kun Toivo sekoili tontin laidalla. Toivo on kummallinen poika, hiukan epävakaa. Kun Aino odotti Toivoa, raskaus oli ihanteellinen ja tarpeet laski ihan normaalisti (siis aivan ku sim ei olis ollu raskaana) Aino ei edes oksentanu kertaakaan! Silti Toivo jäi perheessä taka-alalle. Poika-parka.

Ja hienoa että lukijatkin halusivat Uskon perilliseksi ^^ Pelissä molemmat pojat on jo aikuisia, ja Uskosta kasvoi ihan jonkun julkkiksen näkönen :D Oon miettiny ihan kamalasti että ketä se muistuttaa mutta en vaan saa päähäni xD No, se ei ole vielä tämän osan ''murheita''.


Tässä on Usko. Perheen kultapoika, kiltti ja hyvätapainen, joskin hiukan ahne poika. Mammonaa kun tavoittelee.


Koska Toivo teki jotain yksin pihalla, eikä Uskolla ollut mitään tekemistä, päätti hän lähteä käymään kaupungilla. Jos vaikka löytyisi kivoja tyttöjä?


Jonkun epäilyttävän kadun varrella oli vähemmän epäilyttävä putiikki. Ja sen pihalla breikkasi joku.

''Hei, cool, opetatko mullekin jotain?'' Usko huikkasi miehelle.

''JOU, käsi tästä viuh ja makee meininki!''


Uskon käsi ei kuitenkaan taipunut niin kuin breikkaaja opetti, ja hän päättikin siirtyä putiikin puolelle.


Sisällä oli kasvoiltaan kaunis tyttö, mutta Usko ei pitänyt tämän punaisista hiuksista. Nopeasti Usko osti muutamat korvikset ja päätti lähteä takaisin kotiin, suihkuun kun piti päästä.

''Ehkä ensi kerralla...'' Usko huokaisi.


Sillä aikaa kun Usko oli suihkussa, Toivolla oli jotain ilkeää mielessään, ainakin ilmeestä päätellen.

''Hullu kakara'' ohikulkeva vanhus mutisi ja kiristi tahtiaan.



Toivo olikin matkalla äitinsä luokse, selostamaan tälle nallen avulla kuinka tärkeää on olla kierrättämättä.


Suihkusta tullut Usko päätti hiukan vaihtaa vaatetusta.

On se niin ihana <3


Ainon kokkaamat herkkuruuat alkoivat pikkuhiljaa näkyä. Usko oli nimittäin talossa ainut, joka piti kunnostaan huolta. Lisäksi Ainon syntymäpäivät olisivat ihan juuri ja hän halusi aloittaa vanhuudenpäivät timmissä kunnossa.

''Usko, väistys pois sieltä, minunkin on aika pumpata rautaa'' Aino huusi.


Aino huhki melkein itsensä puhki.


Sillä aikaa leikkisä Usko pelleili ammeessa.


Sotkuista Rikiä sai olla koko ajan pesemässä.

''Onko se nyt niin hienoa kieriä omissa jätköksissä?!'' Usko ihmetteli.


Ainon treenaus tuotti toivottua tulosta...


...mutta pian Toivo joutui samaan rääkkiin. Aino päättikin että olisi aika vähentää juustopastan määrää.


Taavi säikähti vaimoaan nähdessään tämän ilkosillaan...


...ja leikki lehtikasoilla keskellä talvea.


Viimein koitti Ainon syntymäpäivä, ja Taavi päätti tilata tälle syntymäpäivälahjan.


Taavi palkkasi siivoojan, jotta vanhenevan Ainon ei tarvitsisi raataa kotona, vaan voisi keskittyä uraansa. Siivoojalla oli jokin varsin erikoinen nimi, jota en nyt tähän hätään muista :D



Samana päivänä molemmat pojat toivat koulusta kotiin tytön, jotka ilmeistä päätelleen olivat hyvin väsyneitä :D Ylempänä Uskon tuoma Ruusa, ja alempata Toivon tuoma Artemis (oikeesti näillle nimille saa joskus repeillä pahasti xD Artemis...)


Usko halusi testata uutta meikkipöytää, joka taloon oli ostettu.

''Ruusa, käviskö pieni muuttumisleikki?''

''Toki'' Ruusa suostui ja istui penkille.


Ja hyvinhän Usko osasi tytön meikata ja kauniin kampauksenkin teki.


Taavi kävi yläkerrassa osoittamassa mielipiteensä Ruusasta. Ei isälle tunnu kelpaavan ketkään tytöt joihin Usko oli silmänsä iskenyt.


Ruusaankin Taavi ihastui samantien, tosin vain yhden salaman verran.


''Tiedätkös, olet kaunein olento joka on tässä huoneessa koskaan vieraillut'' Usko sanoi Ruusalle, joka oli tietenkin sulaa vahaa Uskon komeiden silmien loistaessa.


Kesken flirttailun Usko tunsi kylmiä väreitä pitkin selkäpiitään. Aivan, siivooja leikki japanilaista kauhuelokuva-tyttöä (ainahan niillä on niskat miten sattuu xD)


Sillä aikaa kun nuoret olivat yläkerrassa, Aino oli saanut kakun leivottua ja huusi kaikki paikalle.



Ainosta kuoriutui vallan suloinen mummeli, niin suloinen ettei mitään muutoksia tarvinnut tehdä.


Sillä välin Usko koki pahimman painajaisensa.

''Call me'' Ruusa kujersi...


Taaville. Myös uuden hiustyylin saanut Artemis tuijotti timmiä Taavia varsin pitkään... Molemmat tytöt kuitenkin päättivät samantien lähteä, koska oli jo varsin myöhä.

Haha, Artemis... xD Yks vitsi koko tyttö.




Arki jatkui normaaliin tahtiin. Kukaan ei huomioinut Toivoa, ja Usko pysyi komeana kuin itse seksikkyyden jumala.


Taavinkin syntymäpäivät alkoivat lähestyä, ja huolet painoivat miestä niin että työnteon taso laski huomattavasti. Siitä seurasikin ennen pitkään potkut.


Taavi purki vanhuudenpelkoaan flirttailemassa itseään huomattavasti nuoremmalle siivoojalle silloin kun Aino oli töissä. Flirttailua pidemmälle Taavi ei kuitenkaan koskaan mennyt, rakastihan hän vaimoaan kovasti.




Toivo oli keksinyt aivan uuden tavan purkaa yksinäisyyttä ja turhautumistaan.


Vain yhteiset hetket Uskon kanssa pitivät Toivoa järjissään. Pojilla oli tapana tehdä läksyjä yhdessä, vaikka Toivo vihasi niin läksyjä kuin kouluakin.


Toivon epäonneksi Taavi oli kuitenkin päättänyt järjestää molemmat poikansa yksityiskouluun.

''Yksi rehtori kiitos''


Koska rehtoriin piti tehdä hyvä vaikutus, aloitettiin talossa kunnon suursiivous. Tässä on torakkatorjuntaa ala Aino...


Pian rehtori saapuikin kylään, ja Taavi meni avaamaan oven, Ainon laittaessa ruokaa.


Taavi teki suuren vaikutuksen rehtoriin esittämällä sormennielentää, ja tunnelma oli katossa!


Esityksen jälkeen nautittiin Ainon kokkaama ahven-ateria, jonka jälkeen pisteitä olikin kertynyt jo 109. Rehtori kiitti ja toivotti pojat tervetulleiksi yksityiskouluun.

''Huomenna nähdään''


Usko piti yhteyttä Ruusaan, vaikkei unohtanutkaan miten epämiellyttävästi tämä oli katsellut hänen isäänsä. Eräänä iltana Usko soitti Ruusalle mielessään jokin muu kuin tavanomainen jutustelu.

''Kuule, karattaisko salaa kaupungille bilettämään?'' Usko puhui puhelimeen mahdollisimman hiljaisella äänellä.

''Siistiä! Tuun hakee sua yhdeltä!'' Ruusa hihkui ja sulki luurin.


Toivo oli kuitenkin kuullut veljensä aikeet ja veti tämän kylpyhuoneeseen.

''Meidän piti katsoa elokuvaa yhdessä tänä iltana! Etkai tosissas aio karata sen Ruusan kanssa?'' Toivo kysyi surullisena.

''Älähän nyt veliseni, katsotaan huomenna vaikka kymmenen elokuvaa! Älä jooko kerro isälle tai äidille?''Usko lohdutti veljeään.


''Okei, huomenna kymmenen kertaa Amelie! Lupaa!'' Toivo vannotti.

''Eh?? No... hyvä on'' Usko myöntyi ja muiskautti pusun rakkalle veljelleen.

Ahhahahaa... xD En vaan totu tohon että sisarukset voi pussata toistaan. Ite en ikinä pussais omaa veljeä xD Mut hei, on toi aika söpistä ^.^


Pian saapui Ruusa lumisateen saattelemana. Usko hiipi kyytiin ja nuoret huristivat Belladonna-pukaman villiin yöhön.

Todellisuudessa poukamat nuoret kokoontuivat iltaisin taidemuseon taakse paistamaan makkaraa. Ja keskustelemaan taiteen vaikutuksesta politiikkaan ja globalisoituvaan yhteiskuntajärjestelmään.


Seuraavana aamuna pihaan karautti poliisi. Oliko Usko ollut näin pitkään poissa ja jäänyt poliisin kynsiin?


Ei sentään. Usko oli hiippaillut neljältä yöllä kenenkään huomaamatta sänkyynsä. Poliisi sen sijaan tuli hakemaan Rikiä, joka nälkää näkevänä ja silmin nähden kuihtuneena tallusti poliisiautoon. Aino kun vahingossa lähti koiran kanssa lenkille juuri kun tuli viimeinen varoitus ruokkia koira...



Taaville Rikin lähtö oli kova paikka, koska hän itse oli ostanut tuon hassun karvaturrin lahjana pojilleen.

''Riki, näemme vielä jonain päivänä! Lupaan sen!'' Mies nyyhkytti poliisiauton vierellä, samalla kun poliisitäti meni sättimään Toivoa.

Mitä pahaa Toivo on kaikille tehnyt!? Yhyy... =( Usko ja Toivo oli ainuut jotka jakso jotenkin huolehtia Rikistä D:


Rikin pois hakeminen ei ollut Taavin ainut murhe. Ollessaan juuri Ainon luona purkamassa sydäntään, tunsi hän luitaa alkavan kolottaa. Viidella sekunnissa oli hän saanut uuden, huomattavasti entistä harmaamman ulkomuodon.

''Voi ei, tänään oli minun syntymäpäiväni!'' Kuinka saatoin unohtaa?!''

Eikä Taavin päivä siitä paremmaksi muuttunut...


...sillä tämä herra päätti tulla pitkästä aikaa visiitille.

Kuinka sujuu Heinon ja Ainon kohtaaminen? Mitä Taavi tästä tuumii.

Seuraavassa osassa myös poikiemme kasvu aikuisiksi! Säilyykö Uskon komeus, millaisiin vaatteisiin kasvaa Toivomme?

Ja kuka on tuo neitonen joka kasvaa Uskon mukana...?